1. Koko maailma on näyttämöä. ("A"-äänen toisto)
2. Ja yksi mies ajallaan näyttelee monia rooleja. ("A"-äänen toisto)
3. Sitten rakastaja, joka huokaa kuin uuni, ja hänen emäntänsä kulmakarvaan on tehty surullinen balladi. (I- ja U-äänien toisto)
4. Sitten sotilas, täynnä outoja valoja ja parrakas kuin parta, kunniasta mustasukkainen, äkillinen ja nopea riitelyssä, joka etsii kuplan mainetta jopa kanuunan suussa. (U- ja E-äänien toisto)
5. Ja hänen iso miehekäs äänensä, joka kääntyy jälleen kohti lapsellista diskanttia, piiput ja pillit hänen äänessään. ("I"-äänen toisto)
6. Viimeinen kohtaus, joka päättää tämän oudon tapahtumarikkaan historian, on toinen lapsellisuus ja pelkkä unohdutus, ilman hampaita, ilman silmiä, ilman makua, ilman kaikkea. (A- ja E-äänien toisto)
Nämä assonanssitapaukset luovat musikaalisuuden tunteen ja lisäävät kieleen syvyyttä, mikä lisää runon runollista kokonaiskokemusta.