Missä puhekieltä käytetään Death of a Salesmanissa?

Arthur Millerin näytelmässä "Myyjän kuolema" puhekieltä käytetään useissa tapauksissa koko vuoropuhelun aikana luomaan realistisuuden ja aitouden tunteen hahmojen puheeseen. Puhekielellä tarkoitetaan epämuodollista, jokapäiväistä kieltä, jota käytetään yleisesti satunnaisissa keskusteluissa ja joka heijastaa ihmisten tapaa puhua tosielämässä. Tässä muutamia esimerkkejä näytelmässä käytetystä puhekielestä:

Willy Loman:

- "Jeesus, Maria ja Joosef!" (huuto yllätyksestä tai turhautumisesta)

- "Täytyy saada siemeniä. Istutan kukkia. Tiedätkö, pieni puutarha takana... Vain pieni puutarha takana." (Epävirallinen ja keskustelusävy)

- "Kuule nyt, poika! Tämä on sinun elämäsi, ja on tärkeää ottaa siitä vastuu. Joten ala ajatella itse ja selvittää, mitä todella haluat tehdä ajallasi." (Satunnaiset ja suorat neuvot)

Biff Loman:

- "Hiss, Pop, en tiedä." (Epävirallinen epävarmuuden ilmaus)

- "Tiedätkö, Pop, luulin aina olevani menestys, kuten sinä. Mutta nyt alan ajatella, että ehkä en." (Rento ja heijastava sävy)

Hyvää Loman:

- "Toki! Minun täytyy nousta vaunuun. Minun täytyy mennä nyt." (Epäviralliset jäähyväiset)

Linda Loman:

- "Willy, kulta, yritä rauhoittua. Hengitä syvään ja rentoudu." (Epävirallinen ja lohdullinen sävy)

Sisällyttämällä puhekieltä dialogiin Miller luo yleisölle suhteellisuuden ja tutun tunteen. Se saa hahmot tuntemaan olonsa enemmän oikeiksi ihmisiksi, joilla on selkeä persoonallisuus ja jokapäiväiset puhemallit, sen sijaan, että ne tuntuvat liian muodollisilta tai keinotekoisilta hahmoilta. Puhekielen käyttö lisää myös aitoutta näytelmäkirjailijan Loman-perheen teemojen ja kamppailujen tutkimiseen, mikä tekee näytelmästä kiinnostavamman ja uskottavamman yleisölle.