Runon ajan puhujaa kuluttavat hänen surunsa ja muistot hänen menetettyyn rakkauteensa, Lenoresta. Korpin jatkuva vastaus "Nevermore" toimii julmana muistutuksena kuoleman lopullisuudesta ja korostaa, ettei ole toivoa sovinnosta tai jälleennäkemisestä Lenoren kanssa. Tästä toistosta tulee kummitteleva refrääni, joka toistaa puhujan henkistä tilaa korostaen hänen piinaansa ja hänen lohdutuksen etsimisensä turhuutta.
Lisäksi tapahtuma, jossa korppi lausuu "Nevermore", saa symbolisen ulottuvuuden. Se kiteyttää puhujan eksistentiaalisen kriisin, joka edustaa hänen kohtaamiaan pimeyttä, epätoivoa ja epävarmuutta. Korpin horjumaton sanan toisto viittaa siihen, että puhujan kärsimys jatkuu, eikä hänen psykologisesta ahdistuksestaan ole paeta.
Poen käyttö tässä keskeisessä tapahtumassa on mestarillisesti muotoiltu luomaan syvällinen vaikutus lukijaan. "Nevermore" -kappaleen toisto synnyttää hämmentävän rytmin, joka kaikuu runon läpi ja heijastaa puhujan mielentilaa. Siitä tulee unohtumaton symboli surun säälimättömästä luonteesta ja ihmisen kyvyttömyydestä voittaa kuoleman ja menetyksen haamu.
Näin ollen tapahtuma, jossa korppi lausuu jatkuvasti runossa "Nevermore", erottuu keskeisenä hetkenä, joka ohjaa kerrontaa, vahvistaa tunteita ja ilmentää "Korpin" keskeisiä teemoja.