Oodi korostaa, että voimakkaimmatkin voimat ovat kohtalon alaisia, sillä "Zeus käyttää salamaa vastustamattomissa käsissään" ja "ukkonen voima ravistelee maata". Tämä mielikuva vahvistaa jumalallisten voimien dominanssia ihmisen olemassaoloon.
Kertosäe pohtii myös ihmiselämän ohimenevää luonnetta ja saavutuksia, jotka on viime kädessä tuomittu unohduksiin. Ihmisten pyrkimysten turhuutta kohtaloa vastaan ilmaistaan koskettavalla rivillä:"Sillä kuolevaisten toiveet ovat lyhyet, ja ne, jotka ovat nauttineet onnesta, kompastuvat ja kaatuvat pian." Tämä ilmaisee elämän ohimenevää ja arvaamatonta luonnetta ja korostaa ihmisten kamppailujen merkityksettömyyttä kohtalon suuressa suunnitelmassa.
Oodi 1 asettaa siten alustan Antigonen tragedialle, mikä viittaa siihen, että hahmot ovat joutuneet jumalien kutomaan väistämättömään kohtalon verkkoon. Se ennustaa lähestyvää tuhoa ja heidän yritystensä uhmata jumalallista järjestystä, mikä syventää näytelmän teemojen vaikutusta ja resonanssia.