- Prologissa kuoro antaa kattavan yleiskatsauksen koko tarinasta, mukaan lukien Montagueien ja Capulettien pitkäaikainen riita ja sen traagiset seuraukset:
"Kaksi kotitaloutta, molemmat arvokkaasti yhtäläisiä, / kauniissa Veronassa, jossa näytämme, / Muinaisesta kaunasta uuteen kapinaan, / missä kansalaisveri saastaa kansalaisten kädet. / Tästä eteenpäin näiden kahden vihollisen kohtalokkaat kupeet / A Star-crossin rakastava pari riistää henkensä."
Tarjoamalla tämän kattavan tiedon näytelmän tapahtumista ja tuloksista kuoro osoittaa kaikkitietävyyttä, koska heillä on täydellinen ja transsendentti käsitys tarinasta.
- Koko näytelmän ajan kuoro puuttuu myös kohtausten väliin tarjotakseen näkemyksiä hahmojen motiiveista, ajatuksista ja tunteista:
"Nyt vanha himo makaa kuolinvuoteellaan, / ja nuori kiintymys aukeaa olla hänen perillinen; / Se kaunis, jota rakkaus huokaisi ja joka kuolisi, / Julietta hellästi, ei ole nyt reilua."
Tässä kuoro antaa yleisölle tärkeää tietoa muuttuvasta romanttisesta dynamiikasta ja hahmojen sisäisistä konflikteista, mikä lisää näytelmän syvyyttä ja monimutkaisuutta.
- Viimeisessä näytöksessä kuoro palaa esittämään näytelmän traagisen päätelmän ja pohtimaan laajempia moraalisia opetuksia:
"Sillä koskaan ei ollut tarina enemmän surusta / kuin tämä Juliasta ja hänen Romeosta."
Jakamalla näitä havaintoja ja moraalisia pohdintoja kuoro osoittaa jälleen kerran kaikkitietävän näkökulman, jonka avulla he voivat ymmärtää ja kommentoida näytelmän teemoja ja merkityksiä.
Nämä tapaukset havainnollistavat, kuinka Romeon ja Julian kuoro toimii kaikkitietävänä kertojana ja tarjoaa yleisölle tietoa, oivalluksia ja kommentteja, jotka ylittävät hahmojen rajalliset näkökulmat ja edistävät näytelmän yleistä ymmärrystä.