Mikä kuvaa shakespearea sonetissa 73?

Shakespeare kuvailee itseään Sonetissa 73:"Se aika vuodesta sinä saat minussa katsoa / kun keltaiset lehdet tai ei ollenkaan tai harvat roikkuvat / Niillä oksilla, jotka tärisevät kylmää vastaan, / Paljaat rauniokuorot, joissa myöhään suloiset linnut lauloivat." Nämä kuvat viittaavat siihen, että Shakespeare on elämänsä talvella ja että hänen luovat voimansa alkavat heiketä. Hän vertaa itseään puuhun, joka on menettänyt lehdet, ja kuoroon, joka on vaiennut. Tämä viittaa siihen, että hän tuntee menetystä ja katumusta ja että hän on tietoinen, että hänen aikansa on loppumassa. Runoon sisältyy kuitenkin myös uhmaus. Shakespeare vakuuttaa, että hän ei anna periksi epätoivoon ja että hän jatkaa runouden luomista vastoinkäymistenkin edessä. Tämä viittaa siihen, että hän on edelleen päättänyt hyödyntää jäljellä olevaa aikaa ja että hän luottaa kykyynsä tuottaa pysyvää arvoa.