Runo luotiin alun perin tarkistettuna versiona vanhemmasta skotlantilaislaulusta, mutta se saavutti laajaa suosiota ja tunnustusta Robert Burnsin julkaissut sen vuonna 1788. Burns, joka tunnetaan nimellä "Skotlannin kansallinen bardi", sisälsi elementtejä aikaisemmasta versiosta ja infusoi sen omalla runollisuudellaan.
Runo muistelee vanhoja ystävyyssuhteita ja ajan kulumista. Ensimmäinen säe alkaa rivillä "Pitäisikö tuttavuus unohtaa eikä koskaan tuoda mieleen?" joka asettaa kappaleen heijastavan ja melankolisen sävyn. Se korostaa vanhojen ystävyyssuhteiden ja menneisyyden yhteisten kokemusten vaalimisen tärkeyttä.
Runon edetessä se puhuu ystävällisyyden kupin nostamisesta ja maljan jakamisesta yhdessä. Lause "for auld lang syne" toistuu kuorossa korostaen menneiden hyvien aikojen muistamisen merkitystä. Laulu päättyy tunteeseen toivottaa toisilleen hyvää ja toivoa tavata vielä tulevaisuudessa, etäisyydestä tai olosuhteista riippumatta.
Vuosien mittaan "Auld Lang Syne" on tullut olennainen osa Hogmanayn juhlia, skotlantilaista uudenvuodenaattoa, jossa sitä lauletaan perinteisesti keskiyöllä. Sitä lauletaan yleisesti myös muissa sosiaalisissa tapaamisissa, tapaamisissa ja jäähyväisissä tapana jättää hyvästit vanhalle vuodelle tai aikakaudelle ja toivottaa tervetulleeksi uusi alku.
Kappaleen suosio on ylittänyt kansalliset ja kulttuuriset rajat, ja nyt se tunnustetaan ja lauletaan maailmanlaajuisesti symbolina ystävyydestä, nostalgiasta ja kestävästä ihmissuhteesta, joka jatkuu ajan myötä.