Tässä on joitain itserefleksiivisen kertojan keskeisiä ominaisuuksia:
* Osoittaa suoraan lukijalle: Kertoja voi puhua lukijalle suoraan käyttämällä lauseita, kuten "sinä" tai "rakas lukija".
* Kommentoi kertomusta: Kertoja voi huomauttaa epäjohdonmukaisuuksista tarinassa, selittää omia ennakkoluulojaan tai jopa pyytää anteeksi tiedon puutetta.
* Oman luotettavuutensa kyseenalaistaminen: Kertoja voi olla epävarma kuvaamistaan tapahtumista tai tunnustaa omat rajoituksensa tilanteen ymmärtämisessä.
* Tarinan fiktiivisen luonteen tunnustaminen: Kertoja voi kutsua tarinaa "tarinaksi", "kertomukseksi" tai "fiktioksi".
* Lukijan odotuksilla leikkiminen: Kertoja voi tahallaan johtaa lukijaa harhaan tai luoda epävarmuuden tunteen tapahtumista.
Tässä on joitain esimerkkejä itserefleksiivisistä kertojista kirjallisuudessa:
* Kertoja F. Scott Fitzgeraldin elokuvassa The Great Gatsby: Kertoja Nick Carraway kommentoi usein omaa rooliaan tarinassa kyseenalaistaen oman luotettavuutensa ja pohtien näkemiään tapahtumia.
* Kertoja Mark Twainin "Huckleberry Finnin seikkailuissa": Huckleberry Finn kertojana puhuu suoraan lukijalle, kommentoi tarinaa ja jopa pahoittelee koulutuksensa puutetta.
* Kertoja Milan Kunderan elokuvassa "Olemisen sietämätön keveys": Kertoja puhuttelee suoraan lukijaa, tarjoaa filosofisia pohdiskeluja ja kyseenalaistaa olemassaolon.
Käyttämällä itserefleksiivistä kertojaa kirjoittajat voivat luoda monimutkaisemman ja mukaansatempaavan lukukokemuksen, joka haastaa lukijan pohtimaan tarinankerronnan luonnetta ja kertojan roolia.