Wagnerin Gesamtkunstwerkissä kaikki taiteellisen luomuksen elementit yhdistettiin huolellisesti toistensa vahvistamiseksi ja vahvistamiseksi. Musiikilla oli keskeinen rooli, mutta se kudottiin yhteen muiden taiteellisten komponenttien kanssa luodakseen moniaistiisen ja kattavan kokemuksen yleisölle.
Gesamtkunstwerkin tavoitteena oli ylittää yksittäisten taidemuotojen rajoitukset ja saavuttaa korkeampi taiteellisen ilmaisun taso. Wagner uskoi, että yhdistämällä erilaisia taiteellisia elementtejä hän voisi luoda voimakkaamman ja emotionaalisesti vaikuttavamman kokemuksen, joka vangitsisi yleisön ja kuljettaisi heidät teoksen maailmaan.
Gesamtkunstwerkistä tuli Wagnerin oopperoiden perusperiaate, erityisesti hänen myöhemmissä teoksissaan, kuten "Nibelungin sormus" ja "Parsifal". Nämä teokset esittelivät hänen innovatiivista lähestymistapaansa yhdistää musiikkia, draamaa ja visuaalisia elementtejä, kuten hienostunutta lavasuunnittelua ja valaistusta, luodakseen mukaansatempaavia teatterielämyksiä.
Wagnerin Gesamtkunstwerk-konseptilla oli syvällinen vaikutus oopperan ja muiden taiteen muotojen kehitykseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Se inspiroi muita taiteilijoita ja liikkeitä, kuten symbolistiliikettä ja Bauhausia, tutkimaan samanlaisia ideoita eri taiteellisten elementtien yhdistämisestä ja syntetisoimisesta kokonaisvaltaisten ja moniulotteisten taideteosten luomiseksi.