Myöhäisbarokkikausi (1650-1750) näki siirtymisen kohti homofonisempaa sävellystyyliä, jossa yhtä melodista linjaa säestävät sointuja. Tämän ajanjakson säveltäjiä ovat muun muassa George Frideric Händel, Antonio Vivaldi ja Domenico Scarlatti.
Tässä on joitain erityisiä eroja varhaisen ja myöhäisen barokin välillä:
* Tektuuri: Varhainen barokkimusiikki on usein ristiriitaisempaa, ja siinä on useita melodisia linjoja, jotka punoutuvat toisiinsa. Myöhäinen barokkimusiikki on todennäköisemmin homofonista, ja yksi päämelodia on sointujen mukana.
* Harmonia: Varhainen barokkimusiikki käyttää usein dissonanttisia harmonioita, jotka luovat jännityksen ja jännityksen tunteen. Myöhäinen barokkimusiikki käyttää todennäköisemmin konsonanttiharmonioita, jotka luovat rauhan ja tyyneyden tunteen.
* Rytmi: Varhaisen barokkimusiikin tempo on usein nopea ja vilkas. Myöhäisbarokkimusiikilla on todennäköisemmin hidas ja komea tempo.
* Instrumentaatio: Varhaista barokkimusiikkia tehdään usein pienille kokoonpanoille, kuten kamariryhmille tai basso continuo -soittimille. Myöhäistä barokkimusiikkia tehdään todennäköisemmin suurille orkestereille.
Nämä ovat tietysti vain yleisiä trendejä. Näihin sääntöihin on monia poikkeuksia, ja jotkut säveltäjät jopa sekoittivat musiikissaan elementtejä sekä varhaisen että myöhäisen barokin tyylistä.