- Polyfonia: Bachin musiikissa on usein useita itsenäisiä melodisia linjoja, joita soitetaan samanaikaisesti. Tämä luo rikkaan ja monimutkaisen tekstuurin, joka on tyypillistä barokkimusiikille.
- Kontrapisteinen rakenne: Bachin musiikki on usein sävelletty kontrapointilla, tekniikalla, jossa useita melodisia rivejä soitetaan toisiaan vastaan. Tämä luo musiikkiin tasapainon ja symmetrian tunteen.
- Fugan käyttö: Bach oli mestari fuugasta, kontrapunktaalisesta muodosta, jossa pääteema esitellään ja sitten kehitetään jäljittelevien merkintöjen avulla. Bachin fuugat ovat usein monimutkaisia ja monimutkaisia, ja ne osoittavat hänen kontrapunktio- ja sävellystekniikan hallintaansa.
- Koristeiden käyttö: Bachin musiikki sisältää usein koristeita, kuten trillejä, mordentteja ja käänteitä. Tämä koristelu lisää melodian koristelua ja auttaa luomaan ilmaisuvoimaisemman äänen.
- Kromatismi: Bach käyttää toisinaan kromatismia eli sellaisten nuottien käyttöä, jotka eivät ole osa diatonista asteikkoa, luodakseen jännityksen ja draaman tunteen musiikkiinsa.
- Koskettimien käyttö: Bach oli virtuoosi kosketinsoittaja, ja hän kirjoitti huomattavan määrän musiikkia kosketinsoittimille, mukaan lukien cembalolle, uruille ja klavikordille. Hänen koskettimistooksensa tutkivat usein näiden soittimien tarjoamia mahdollisuuksia, ja ne osoittavat hänen teknistä kykyään ja musiikillista mielikuvitustaan.
Kaiken kaikkiaan Bachin tyylille on ominaista sen monimutkaisuus, keskittyminen kontrapointiin ja polyfoniaan, fuugan ja ornamenttien käyttö sekä kosketinsoittimien tarjoamien mahdollisuuksien tutkiminen.