1. Halmoniset: Nämä ovat lisätaajuuksia, jotka ovat läsnä äänen perustaajuuden rinnalla. Yliaaltojen, niiden suhteellisten vahvuuksien ja vaimennusnopeuksien yhdistelmä määrää äänen sävyn värin.
2. Alusäänet: Yliäänet ovat yliaaltoja, jotka esiintyvät perustaajuuden yläpuolella. Ne lisäävät soundiin rikkautta ja monimutkaisuutta.
3. Taajuus: Äänen spektrillä tarkoitetaan sen energian jakautumista eri taajuuksille. Jokaisella instrumentilla tai äänellä on ainutlaatuinen spektrinen sormenjälki, joka vaikuttaa sen sävyn väriin.
4. Kirjekuori: Äänen verhokäyrä kuvaa kuinka sen amplitudi muuttuu ajan myötä. Äänillä, joilla on eri hyökkäys-, vaimenemis-, ylläpito- ja vapautumisvaiheet, on eri sävyt.
5. Resonanssi: Resonanssi syntyy, kun ääniaalto kohtaa esineen, joka värähtelee samalla taajuudella. Tämä voi vahvistaa tiettyjä taajuuksia ja vaikuttaa sävyn väriin.
6. Värinä: Vibrato on pieni, säännöllinen vaihtelu sävelkorkeudessa, joka lisää ilmaisua ja lämpöä soundiin. Se on yleistä laulamisessa ja jousisoitossa.
7. Muokkaa taajuudet: Nämä ovat erityisiä taajuuksia, joita äänikanava vahvistaa puhuessaan tai laulaessaan. Ne antavat vokaalille niiden erottuvan äänen ja vaikuttavat puheen ja laulun yleiseen sävyväriin.
8. Materiaalit ja rakenne: Instrumentin rakentamiseen käytetyt materiaalit, kuten puun tai metallin tyyppi, voivat vaikuttaa sen sävyn väriin.
9. Pelitekniikat: Soittimen soittotapa, mukaan lukien joustotekniikat jousisoittimissa tai embouchure puhallinsoittimissa, voivat vaikuttaa sävelen väriin.
10. Huoneakustiikka: Ympäristö, jossa ääni tuotetaan tai tallennetaan, voi vaikuttaa sen sävyn väriin heijastusten, jälkikaiunta- ja absorptioominaisuuksien vuoksi.
11. Kuuloherkkyys: Yksilölliset erot kuuloherkkyydessä voivat vaikuttaa sävyvärien havaitsemiseen.
12. Kulttuuriset vaikutteet: Sävyjen värimieltymykset ja erot voivat vaihdella eri kulttuureissa ja musiikillisissa perinteissä.
Sävyvärien ymmärtäminen ja manipulointi on välttämätöntä musiikin esittämisessä, sävellyksessä, äänitekniikassa ja musiikin arvostamisessa. Sen avulla muusikot voivat luoda ilmeikkäitä ja vivahteikkaisia tulkintoja, ja sen avulla kuuntelijat voivat erottaa ja nauttia eri soittimille ja äänille ominaisista erilaisista sointisävelistä.