Sfumato (italiaksi "savuinen") on tekniikka, joka käyttää hienovaraisia siirtymiä vaalean ja tumman välillä luodakseen pehmeän, samean vaikutuksen. Se saavutetaan käyttämällä erittäin ohuita maalikerroksia sekoittamalla vähitellen yhtä väriä toiseen. Tämä antaa illuusion syvyydestä ja volyymista erityisesti hänen hahmojensa kasvoissa.
Näin sfumato saavutettiin:
* Lasitus: Raphael rakensi kerroksia läpikuultavia lasitteita, joista jokainen oli hieman tummempi tai vaaleampi kuin edellinen. Tämä mahdollisti asteittaiset siirtymät ja syvyyden tunteen.
* Brushwork: Hän käytti hienoja siveltimiä sekoittaakseen värejä luoden hienovaraisia variaatioita sävyihin ja tekstuuriin.
* Tappaus: Raphael käytti joskus taputustekniikkaa luodakseen kohokohtia ja varjoja, erityisesti silmissä ja huulissa. Tämä lisäsi realismia ja kirkkautta.
Vaikka sfumato oli hänen ensisijainen tekniikkansa, Raphael käytti myös muita tekniikoita riippuen tietystä yksityiskohdasta ja vaikutuksesta, jonka hän halusi saavuttaa.
Muut Raphaelin käyttämät tekniikat:
* Chiaroscuro: Käytä voimakkaita kontrasteja vaalean ja tumman välillä luomaan syvyyttä ja äänenvoimakkuutta.
* Lineaarinen perspektiivi: Matemaattisten periaatteiden avulla luodaan syvyyden ja tilan tuntua kankaalle.
* Ennakointi: Figuurien mittasuhteiden vääristäminen luodakseen illuusion niiden ulottumisesta katsojan tilaan.
Näiden tekniikoiden, erityisesti sfumato, yhdistelmä antoi Raphaelille mahdollisuuden luoda ikonisia Madonna-kuviaan, jotka tunnetaan kauneudestaan, realismistaan ja emotionaalisesta syvyydestään.