(Aloita itsevarmalla ja käskevällä äänellä)
Seiso edessäsi tänä päivänä
ylistämään hyvän näyttelijän hyveitä,
sellainen, jonka taito ylittää pelkän suorituskyvyn
ja koskettaa taiteen sielua.
Teatterin alalla mm.
jossa näyttämöstä tulee peili elämäämme,
hyvä näyttelijä on laiva
joiden kautta tunteet virraavat.
Hän on empatian ruumiillistuma,
inhimillisen kokemuksen kanava,
muuntaa kirjoitettua sanaa
elävään, hengittävään todellisuuteen.
Jokaisella eleellä, jokaisella vivahteella,
hän kutoo tunteiden kuvakudoksen,
vetää meidät syvyyksiin
hänen hahmonsa matkasta.
Hän nauraa, ja me nauramme hänen kanssaan,
löytää rakkauden, ja sydämemme lepattaa,
kestää surua ja tuskaa,
ja itkemme hänen rinnallaan.
Hänen äänensä, ilmaisun sinfonia,
voi sytyttää intohimon tulen,
kuiskaa kaipauksen salaisuuksia,
ja herättää huomion totuudensa voimalla.
Hänen läsnäolonsa komentaa näyttämöä,
vetää katseemme,
horjumatta keskipisteessä,
kykynsä täydessä loistossa.
Hän on yhtä aikaa haavoittuvainen ja vahva,
kimmoisa ja hauras,
tunteiden kameleontti,
sopeutua jokaiseen rooliinsa.
Aplodien lisäksi
on hyvän näyttelijän todellinen mitta:
hänen kykynsä pysyä kanssamme kauan verhon putoamisen jälkeen,
resonoi sydämissämme,
innostaa meitä tuntemaan syvemmin,
ymmärtääkseni syvällisemmin,
ja arvostaa itse elämän kauneutta.
Korottakaamme siis äänemme hyvän näyttelijän kunniaksi,
taiteellisuuden ja tunteiden majakka,
totuuden vartija,
ja osoitus suorituskyvyn muuntavasta voimasta.
Sillä hän on epäilemättä
itse ruumiillistuma
siitä, mitä tarkoittaa olla suuri taiteilija,
lahja maailmalle,
ja ajaton muistutus teatterin taikuudesta.