Tyypillinen hankkeen arviointiesitys hahmottelee useita arviointikriteerejä tai -ulottuvuuksia sekä erityisiä indikaattoreita ja mittareita kullekin kriteerille. Nämä kriteerit voivat sisältää:
1. Projektin tavoitteet ja tavoitteet:Tämä arvioi hankkeen merkityksen ja kuinka se vastaa organisaation strategisia tavoitteita. Se arvioi, onko hanke tehokkaasti saavuttanut sille asetetut tavoitteet ja tavoitteet.
2. Hankkeen tehokkuus ja vaikutus:Tämä kriteeri keskittyy hankkeen todelliseen vaikutukseen. Siinä tarkastellaan, missä määrin hanke on saanut aikaan myönteisiä muutoksia tai parannuksia alun perin tarkoitetulla tavalla.
3. Projektin tehokkuus ja resurssien hallinta:Tämä arvioi, kuinka tehokkaasti resursseja on käytetty projektin elinkaaren aikana. Siinä otetaan huomioon tekijöitä, kuten kustannustehokkuus, resurssien kohdentaminen ja projektibudjettien ja aikataulujen noudattaminen.
4. Projektin laatu ja standardit:Tämä ulottuvuus arvioi hankkeen suoritteiden ja tulosten laatua. Se arvioi, täyttävätkö hankkeen tulokset ennalta määrätyt laatustandardit ja vaatimustenmukaisuusvaatimukset.
5. Hankkeen sidosryhmien sitoutuminen:Tämä kriteeri arvioi keskeisten sidosryhmien, mukaan lukien asiakkaat, edunsaajat ja projektiryhmän jäsenet, osallistumisen, tyytyväisyyden ja tuen tasoa.
6. Projektinhallinta ja hallinto:Tämä arvioi projektinhallintakäytäntöjen tehokkuutta, mukaan lukien päätöksenteko, viestintä, riskienhallinta ja yleinen hallinto.
7. Ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset:Tämä kriteeri ottaa huomioon hankkeen vaikutuksen ympäristöön, paikallisiin yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Se arvioi, kuinka hanke käsittelee sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä huolenaiheita ja edistää kestävää kehitystä.
8. Opitut kokemukset ja parhaat käytännöt:Tämä osio keskittyy tunnistamaan arvokkaita oivalluksia, jotka on saatu projektin toteutuksen aikana. Se korostaa onnistuneita strategioita ja oppitunteja, joita voidaan soveltaa tuleviin projekteihin.
Hankkeen arviointiperforma tarjoaa kattavan kuvan hankkeen suorituskyvystä ja auttaa tunnistamaan parannuskohteita. Sen avulla sidosryhmät voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, jatkavatko, muuttavat tai lopettavat projektia, ja varmistavat, että tulevat hankkeet hyötyvät aiemmista kokemuksista.