Kertoja kuvaa Mathildea ystävällisenä ja rakastavana ihmisenä, joka on loukussa elämään, joka ei täytä hänen odotuksiaan. Hän ei ole luonnostaan materialisti, mutta hänestä tulee pakkomielle kaulakoru, koska se edustaa ylellistä elämäntapaa, jonka hän uskoo ansaitsevansa. Kertoja korostaa myös Mathilden haavoittuvuutta ja naiiviutta, sillä hänet horjuu helposti ystävänsä ylellinen omaisuus, eikä hän ota huomioon tekojensa seurauksia.
Puutteistaan huolimatta kertoja maalaa lopulta sympaattisen kuvan Mathildestä. Hän on samanhenkinen hahmo, joka kamppailee löytääkseen paikkansa maailmassa, ja hänen toimintansa ovat ymmärrettäviä, ellei aina viisaita. Kertojan sympatia Mathildea kohtaan auttaa luomaan tarinaan tragedian tunteen, kun lukija tuntee empatiaa hänen hahmoaan kohtaan, vaikka hän tekee huonoja valintoja.