Jotkut kineettisen kuvanveiston varhaisimmista esimerkeistä ovat peräisin 1. vuosisadalta jKr., jolloin kiinalaiset keksijät loivat tuulimyllyjä ja vesipyöriä, jotka käyttivät liikkumiseen luonnonvoimia. 1500-luvulla italialainen taiteilija Leonardo da Vinci suunnitteli sarjan mekaanisia veistoksia, mukaan lukien itseliikkuva auto ja lentävä kone. Kineettinen kuvanveisto alkoi saada suosiota 1900-luvun alussa, kun taiteilijat alkoivat kokeilla uusia materiaaleja ja tekniikoita. Nykyään kineettinen kuvanveisto on vakiintunut taiteen muoto, ja sitä harjoittavat taiteilijat kaikkialla maailmassa.
Kineettisiä veistoksia voidaan tehdä useista eri materiaaleista, kuten metallista, puusta, muovista ja lasista. Näiden veistosten liikettä voidaan ohjata useilla eri tavoilla, kuten vaihteilla, nokkailla ja moottoreilla. Jotkut kineettiset veistokset on suunniteltu täysin itsenäisiksi, kun taas toiset vaativat ulkoisia virtalähteitä.
Kineettisellä veistoksella voidaan luoda erilaisia visuaalisia ja kuulotehosteita. Jotkut kineettiset veistokset on suunniteltu puhtaasti visuaalisiksi, kun taas toiset tuottavat myös ääntä. Näiden veistosten liike voi luoda rytmin ja energian tunteen, ja niillä voidaan luoda erilaisia tilailluusioita.
Kineettinen kuvanveisto on taiteen muoto, joka kehittyy jatkuvasti. Uusia materiaaleja ja teknologioita kehitetään koko ajan, ja taiteilijat löytävät uusia tapoja käyttää näitä materiaaleja ja teknologioita innovatiivisten ja jännittävien taideteosten luomiseen. Kineettinen veistos on kiehtova ja dynaaminen taiteen muoto, joka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia luovuudelle.