Arts >> Kulttuuri ja viihde >  >> Art >> veistos

Mitä on konkreettista kuudessatoista askelessa jäätalon runoon?

Alueella, jossa logiikalla ei ole vaikutusta,

Siellä missä kaaos vallitsee ja järki menee harhaan,

Keskellä maailmojen yhteentörmäystä, myrskyn voimaa,

Syntyy betoni, majakka yössä.

Askel yksi, tahto, vapautunut voima,

Vallan aalto, vapaudesta, jonka se rikkoi.

Mielen palaessa matka kulkee kulkuaan,

Kaiverrus unelmien läpi, sen horjumaton voima.

Askel kaksi, totuuden etsintä, jalo tarkoitus,

Järjetöntä etsintää, joka uhmaa luonnonlakeja.

Epäilyksen maailmojen ja syvien varjojen läpi se kutoo,

Paljastaa totuuksia, jotka murskaavat kaikki petokset.

Kolmas askel, ajatuksen kipinä syttyi kirkkaasti,

Valaisee pimeyden, opasvalo.

Kyselevät mielet etsityllä ja löydetyllä viisaudella,

Tutki uusia ulottuvuuksia, joissa tietoa riittää.

Vaihe neljä, merkityksen etsintä, tarkoitus on totta,

Itsen matka, aito minä näkyvissä.

Naamioiden ja hunnujen takana olemus paljas,

Peittämätön sielu, vapaa maallisista ansasta.

Askel viisi, voimaa seistä, sitkeä sielu,

Vuorovesiä vastaan ​​horjumaton ja kokonaisena.

Lujuudella ja rohkeudella vuoret liikkuvat,

Muuttava elämä, itserakkauden voima.

Askel kuusi, sydämen halu, intohimon liekki,

Sytyttävät unelmat, aina palava väite.

Horjumattomalla innolla visio lentää,

Esteiden ylittäminen, uusien korkeuksien saavuttaminen.

Askel seitsemän, kauneus, joka löytyy joka näkymästä,

Värien tanssi, valon mosaiikki.

Luonnon ihmeissä jumalallinen sinfonia,

Olemassaolon kangas, majesteettinen pyhäkkö.

Askel kahdeksan, elämän sinfonia, monipuolinen,

Sielujen kuvakudos, universaali säe.

Harmonisoivat äänet, yhteen kietoutuvat sydämet,

Luoda hetkiä, arvokkaita ja yleviä.

Askel yhdeksän, kosketus, joka erottaa sydämet,

Lempeä ele, sieluja parantava taideteos.

Ihmissuhteessa lämpö syleilee kaikkia,

Myötätunnon kosketus, joka murtaa jokaisen seinän.

Askel kymmenen, olemassaolon kaiut laajat,

Tarinoiden sinfonia menneisyydestä näyttelijöihin.

Perintö elää, jäljelle jääneissä sanoissa,

Inspiroi sukupolvia, kietoutuu elämään.

Askel yksitoista, unelma, joka siipii lentomme,

Kunnianhimo nousee, uhmaten päivää tai yötä.

Jahtaa horisontteja tunnetun takana,

Missä rajattomasta potentiaalista tulee omaamme.

Askel kaksitoista, naurun, ilon suloisin ääni,

Vapauttava voima, joka murtaa syvällisen.

Nauru parantaa, yhdistää sielut iloon,

Onnen silta, joka yhdistää maan.

Askel kolmetoista, kyyneleet, jotka puhdistavat sielumme,

Vapauttaa surun, tekee meistä kokonaisia.

Surun syvyyksissä voima löytää tiensä,

Katarsis, joka muuttaa yön päiväksi.

Vaihe neljätoista, sitkeys riitojen edessä,

Nousemassa tuhkasta, omaksumassa uutta elämää.

Koettelemuksista ja koettelemuksista saadut opetukset,

Feeniksi nousee, arvet koristeltu.

Askel viisitoista, hetket ohikiitäviä ja yleviä,

Muistoissa vangittu, kiipeilyä uhmaten.

Kiitollisina ja kunnioituksena pidämme heitä lähellä,

Hetkiä vaalitaan, ylittää ajan.

Vaihe kuusitoista, jäljelle jääneet jalanjäljet,

Todistus elämästä, ainutlaatuinen ja ystävällinen.

Niiden sydämissä ja mielissä, jotka tiesivät,

Perintö kaiverrettu, ikuisesti totta.

Joten näissä kuudessatoista vaiheessa betoni ilmestyy,

Todistus olemassaolosta, vapaa peloista.

Oodi elämälle, sen kauneudessa ja tuskassa,

Ihmisen refräänin juhla.

veistos

Lähikategoriat