1. Olellisuus: Runo ilmaistaan tyypillisesti kielen kautta ja on olemassa kirjoitettuna tai puhuttuna. Sitä vastoin veistos on kolmiulotteinen fyysinen esine, joka on usein valmistettu konkreettisista materiaaleista, kuten kivestä, metallista, puusta tai savesta. Veistoksen aineellisuus lisää runon aineettomasta luonteesta poikkeavaa kosketeltavaa laatua ja konkreettista läsnäoloa.
2. Muoto ja rakenne: Runoilla on usein tietty rakenne, kuten säkeet tai säkeet, ja niissä käytetään kirjallisia välineitä, kuten rytmi, riimi ja mittari. Veistoksilla sen sijaan on visuaalinen muoto ja rakenne, jonka määrittelevät niiden muoto, koko, mittasuhteet ja järjestely. Kuvanveistäjä käyttää näitä elementtejä luodakseen visuaalisen sommitelman, joka välittää merkitystä ja tunnetta.
3. Multisensorinen kokemus: Runot aktivoivat ensisijaisesti kuulo- tai näköaistin, kun niitä luetaan tai kuunnellaan. Veistokset voivat kuitenkin koskettaa useita aisteja samanaikaisesti. Niitä voidaan koskettaa, katsella eri kulmista ja jopa lähettää ääniä, jos kineettisiä elementtejä on sisällytetty. Tämä moniaistinen kokemus tuo teoksen tulkintaan uuden ulottuvuuden.
4. Tulkinta: Runot nojaavat usein kuvaantoon, symboliikkaan ja viittauksiin luodakseen merkityskerroksia ja rohkaistakseen lukijoita tulkitsemaan ja pohtimaan teosta. Veistokset, vaikka ne ovat myös avoimia tulkinnalle, voivat välittää viestiään suoremmin visuaalisen muotonsa ja symboliikkansa kautta. Katsojan näkökulma, asema ja fyysinen vuorovaikutus veistoksen kanssa voivat vaikuttaa hänen ymmärrykseensä ja kokemuksistaan.
5. Konteksti ja ympäristö: Runoja voidaan lukea ja arvostaa erilaisissa ympäristöissä, ja niiden merkitykseen voivat vaikuttaa lukijan henkilökohtaiset kokemukset ja konteksti, jossa ne kohtaavat. Veistokset ovat kuitenkin usein paikkakohtaisia ja suunniteltu olemaan tietyssä ympäristössä. Fyysinen tila, valaistusolosuhteet ja ympäristö ovat ratkaisevassa roolissa katsojan kokemuksen muovaamisessa veistoksesta.
Kaiken kaikkiaan, vaikka runolla ja veistoksella voi olla samanlaisia teemoja tai käsitteitä, välineerot johtavat erilaisiin aistillisiin kokemuksiin, tulkintoihin ja tapoihin sitoutua taideteokseen.