1. Fyysinen sää: Tähän sisältyy kivien mekaaninen hajoaminen muuttamatta niiden kemiallista koostumusta. Joitakin esimerkkejä ovat:
* pakkaskiilo: Vesi valuu kivien halkeamiin, jäätyy, laajenee ja painostaa kalliota aiheuttaen sen lopulta rikkoutumisen.
* Lämpölaajennus ja supistuminen: Nopeat lämpötilan muutokset voivat aiheuttaa kivien laajentumisen ja supistumisen, mikä johtaa halkeamiin ja lopulta pirstoutumiseen.
* hankaus: Kivet hierovat toisiaan vastaan, pukeutuvat niihin ja luomalla pienempiä paloja. Tämä voi aiheuttaa tuuli, vesi tai jäätiköt.
* Juurikilmi: Kivien halkeamiin kasvavat puiden juuret voivat painostaa niitä ja aiheuttaa niiden rikkoutumisen.
2. Kemiallinen sää: Tähän sisältyy kivien hajoaminen kemiallisten reaktioiden kautta, jotka muuttavat niiden koostumusta. Joitakin esimerkkejä ovat:
* Hapetus: Kivien rauta reagoi hapen kanssa, muodostaen rautaoksidin (ruoste), joka heikentää kalliota.
* hydrolyysi: Vesi reagoi kivien mineraalien kanssa ja hajottaa ne eri yhdisteiksi.
* Hiilihapo: Hiilidioksidi ilmakehässä liukenee sadeveteen muodostaen heikon hapon, joka voi liuottaa tietyntyyppisiä kiviä, kuten kalkkikivi.
* biologinen sää: Organismit, kuten jäkälät ja bakteerit, voivat tuottaa hapoja, jotka hajottavat kiviä.
Sää on ratkaiseva prosessi kalliosyklissä, koska se luo sedimentin, joka muodostaa uusia kiviä. Sillä on myös merkittävä rooli maapallon pinnan muotoilussa, mikä luo maanmuotoja, kuten kanjoneja ja laaksoja.