1. Jumalan luominen ja hoitaminen:
* Genesis 1-2: Luomustili kuvaa Jumalaa lopulliseksi luojaksi, joka antaa ihmiskunnalle vastuun hoitamisesta maasta. Jumala antoi ihmisille hallitsevan maata, ei omistajuutta, ja käski heitä "kunnes se ja pidä se" (1. Moos. 2:15). Tämä viittaa vastuulle viljellä ja säilyttää Jumalan luominen.
* Psalmi 8:6: "Olet tehnyt heistä hallitsijoita käsilläsi; olet asettanut kaiken jalkojensa alle ..." Tämä jae vahvistaa ihmisen hallitsemisen käsitettä, mutta tarkoittaa velvollisuutta huolehtia ja hallita Jumalan luomista vastuullisesti.
2. Lepojen ja sapatin merkitys:
* Exodus 20:8-11: Sapatin käsky korostaa lepo- ja nuorentamisen aikaa, ei vain ihmisille, vaan myös maalle. Tämä käsite viittaa siihen, että meidän pitäisi antaa maapallon palauttaa ja täydentää resursseja.
* Leviticus 25:2-7: Jubilee -vuosi, aika, jolloin maa oli levätä, heijastaa ympäristön kestävyyden ja tasapainon merkitystä.
3. Laiminlyönnin seuraukset:
* 5. Moos. 28:15-45: Tässä luvussa kuvataan kiroukset, jotka olisivat Israelia tottelemattomuuteen, mukaan lukien ympäristövaikutukset, kuten kuivuus, sadon epäonnistuminen ja rutto. Tämä viittaa yhteyteen ihmisen toimien ja maan terveyden välillä.
* Tuomarit 2:19: "Aina kun Herra nosti heidän tuomarin heille, Herra oli tuomarin kanssa ja hän pelasti heidät vihollistensa kädestä kaikki tuomarin päivät; sillä Herralla oli myötätunto heihin, kun he huokaisivat niitä, jotka sorrasivat ja kärsivät heitä." Tämä korostaa synnin ja parannuksen sykliä osoittaen, että Jumalan luomisen laiminlyönti johtaa usein kärsimykseen.
4. Rakkaus Jumalaa ja naapuria kohtaan:
* Matt. 22:37-39: Jeesus käskee meitä rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan naapuriamme kuin itseämme. Tämä periaate ulottuu koko luomiseen naapurimme, koska olemme yhteydessä kaikkiin eläviin asioihin.
* Luuk. 14:34-35: Jeesuksen vertaus suolasta, joka menettää makuunsa, viittaa vaaraan tulla henkisesti "vaaleaksi" ja irrottautuneena ympäröivän maailman tarpeista.
5. Vertaus kylvöstä:
* Mark 4:1-20: Tämä vertaus opettaa hedelmällisen maan ravitsemisen ja viljelyn tärkeydestä hyvän sadon saamiseksi. Sitä voidaan tulkita metaforiksi vastuullemme vaalia ja hoitaa maata, varmistaen sen tuottavuuden ja kestävyyden.
On tärkeää huomata, että Raamattu ei nimenomaisesti puolta nykyaikaista ympäristöä tai erityisiä säilyttämiskäytäntöjä. Raamatun tekstit tarjoavat kuitenkin perustan suhteemme ymmärtämiselle luomiseen ja velvollisuudemme huolehtia siitä vastuullisesti.
Viime kädessä raamatulliset kirjoittajat rohkaisevat maailmankatsomusta, jossa emme ole vain Jumalan luomisen kuluttajia, vaan hoitajia, joita kutsutaan suojelemaan, säilyttämään ja viljelemään maailmaa tuleville sukupolville. Tämä vastuu johtuu Jumalan tunnustamisesta lopulliseksi luojaksi ja velvollisuudemme rakastaa ja huolehtia kaikesta hänen luomuksestaan.