* Luonto voimana: Shelley käyttää personifikaatiota kuvaamaan luontoa voimakkaana ja joskus kostonhimoisena voimana, joka heijastaa Victor Frankensteinin luoman tuhoavaa potentiaalia. Esimerkiksi hirviön syntymän aikana riehuva myrsky merkitsee Victorin kunnianhimon aiheuttamaa kaaosta ja mullistusta. Tämä liittyy yleisteemaan luonnon voimasta ja sen rajojen ylittämisen vaaroista.
> "Myrsky lisääntyi väkivaltaisesti ja meri, raivoissaan, näytti olevan liikkeessä olevia vuoria. Vene heitteli kuin korkki aaltojen päällä, ja minä, mastossa, tunsin meren suihkun tunkeutuvan vaatteisiini ja jäädyttävän vereni."
* Hirviö persoonana: Romaani perustuu vahvasti personifikaatioon, joka antaa hirviölle vaikutelman ihmisyydestä huolimatta hänen hirviömäisestä ulkonäöstään. Hän pystyy kokemaan tunteita, kuten yksinäisyyttä, surua ja yhteydenhalua. Häntä kuvataan usein ihmiskielellä, kuten "hänen sydämensä halusi tulla tunnetuksi ja rakastetuksi". Tämä haastaa lukijat näkemään hänen fyysisen ulkonäkönsä pidemmälle ja pohtimaan eettisiä seurauksia siitä, että häntä kohdellaan vähemmän kuin ihmisenä.
> "Tunsin olevani määrätty johonkin suureen yritykseen. Tunteeni olivat syvät, mutta minulla oli kylmää arvostelukykyä, joka sopi minulle maineikkaisiin saavutuksiin."
* Olen muunnos: Personifikaatiota käytetään korostamaan hirviön asteittaista laskeutumista pimeyteen. Hän aloittaa viattomana ja uteliaana olentona, jonka hylkääminen ja eristäytyminen ajaa väkivaltaan. Tämä kuvaus heijastaa ajatusta, että yhteiskunnallinen halveksuminen ja laiminlyönti voivat turmella jopa hyvät aikomukset.
> "Sydämeni kaipasi, että nämä ystävälliset olennot tuntevat ja rakastavat minua, mutta olin hylätty, muukalainen, yksinäinen vaeltaja maan päällä."
* Kielen voima: Shelley käyttää personifikaatiota korostaakseen kielen voimaa ja sen kykyä muokata havaintoa. Olennon ääni, joka oli alun perin "artikuloitu ja ilmaisuvoimainen", muuttuu yhä enemmän vääristyneeksi ja uhkaavaksi, kun hän kokee hylkäämisen ja tuskan. Tämä heijastaa tapaa, jolla kieltä voidaan käyttää epäinhimillistämiseen ja syrjäyttämiseen, mikä viime kädessä ruokkii väkivaltaa.
> "Ääneni, jonka olin aina aikonut pitää matalana ja lempeänä, oli nyt tullut kovaksi ja ankaraksi, ja sanani lausuttiin raivokkaasti, joka pelotti minua itsekin."
Hyödyntämällä personifikaatiota Shelley luo monimutkaisen ja monikerroksisen narratiivin, joka tutkii ihmisen ja olennon, luonnon ja luomisen välisiä rajoja sekä hallitsemattomien kunnianhimojen seurauksia. Se pakottaa lukijat kohtaamaan omat ennakkoluulonsa ja pohtimaan tuomioidensa moraalisia seurauksia.