* Ajattomuus ja merkityksellisyys: Picassolle todella merkityksellinen taideteos ylittää luomisaikansa rajoitukset ja puhuttelee katsojaa suoraan nykyhetkessä. Kyse ei ole historiallisesta kontekstista tai kulttuuritaustasta; se kertoo teoksen kyvystä resonoida katsojan välittömän kokemuksen kanssa ja herättää tunteita, ajatuksia tai itsetutkiskelua.
* Aktiivinen sitoutuminen: Picasso uskoi, että taiteen tulee olla vuoropuhelua, ei monologia. Katsojan tulee osallistua aktiivisesti teoksen pariin ja tuoda esille oman tulkintansa ja kokemuksensa. Jos taideteos ei saa yhteyttä katsojaan nykyisyydessä, se jää menneisyyden loukkuun, vailla aitoa merkitystä.
* Nykykeskeinen lähestymistapa: Tämä lausunto korostaa Picasson keskittymistä taiteellisen kokemuksen välittömyyteen. Hän oli vankkumaton modernismin puolestapuhuja ja uskoi, että taiteen tulisi heijastaa nykymaailmaa, ei vain matkia menneitä tyylejä.
On kuitenkin tärkeää huomata, että Picasson lausunto on tulkinnanvarainen ja sitä voidaan tarkastella eri tavoin:
* Subjektiivisuus: Se, mitä yksi henkilö pitää "ajankohtaisena" tai "olennaisena", voi erota toisesta. Taide on subjektiivista, eikä ole olemassa yhtä, yleisesti hyväksyttyä tulkintaa.
* Historiallinen konteksti: Vaikka Picasso korosti nykyisyyttä, hän myönsi myös menneisyyden tärkeyden. Monet hänen teoksistaan saivat inspiraationsa historiallisista tyyleistä ja perinteistä, joita hän sitten tulkitsi ja muotoili uudelleen nykyaikaa varten.
Viime kädessä Picasson lausunto on provosoiva, joka haastaa meidät harkitsemaan uudelleen käsitystämme taiteesta ja sen suhdetta aikaan. Se viittaa siihen, että taide ei ole vain jäänne menneisyydestä, vaan jatkuva vuoropuhelu taiteilijan, teoksen ja katsojan välillä nykyhetkessä.