1. Käsittely monimutkaisuus: Kodachrome vaati monimutkaisen, monivaiheisen ja aikaa vievän prosessointimenettelyn, jonka vain erikoistuneet laboratoriot voivat tehdä. Tämä rajoitettu pääsy ja lisäsi elokuvan kehittämisen kustannuksia.
2. Herkkyys: Varhainen Kodachrome oli suhteellisen hidas (matala ISO), mikä vaikeutti ampua hämärässä olosuhteissa käyttämättä jalustaa tai salamaa. Tämä rajoitti sen monipuolisuutta tietyissä tilanteissa.
3. Väritasapaino: Kodachromen väritasapaino oli melko herkkä käytetyn valon tyypille. Vaikka elokuva on suunniteltu päivänvalolle, se pystyi tuottamaan epätarkkoja värejä, kun niitä käytetään keinotekoisilla valonlähteillä.
4. Vilja: Kodachrome, etenkin aikaisemmat versiot, voisivat osoittaa huomattavaa viljaa, etenkin korkeammilla ISO:lla. Tämä rajoitti elokuvan kykyä tuottaa hienorakeisia ja yksityiskohtaisia kuvia.
5. Väri -uskollisuus: Vaikka Kodachrome oli tunnettu tarkasta värisälkystään, se ei aina ollut täydellinen. Varhaiset versiot kamppailivat toisinaan tiettyjen värien, erityisesti ihon sävyjen, lisääntymisen kanssa, jotka voivat näyttää liian punertavilta.
6. Saatavuus: Kodachromea ei aina ollut saatavana helposti kaikissa muodoissa ja kokoissa, mikä voisi rajoittaa sen käyttöä tietyntyyppisiin valokuvaukseen.
7. Hinta: Verrattuna aikansa muihin värielokuviin, Kodachrome oli huomattavasti kalliimpi. Tämä voi olla este budjettitietoisille valokuvaajille.
8. Rajoitettu leveysaste: Kodachromella oli suhteellisen kapea altistumisen leveysaste, mikä tarkoittaa, että se oli alttiimpi liialliselle ja alivalolle. Tämä vaati tarkempaa valotuksen hallintaa ja rajoitti valokuvaajien luovaa vapautta.
9. Säilytysikä: Vaikka Kodachrome oli tunnettu poikkeuksellisesta arkistovakaudesta, sillä oli rajoitettu säilyvyys. Tämä tarkoitti, että elokuvan tallentaminen pitkään aikaan voi heikentää sen laatua.
10. Rajoitettu värivalikoima: Verrattuna moderneihin digitaalikameroihin ja joihinkin muihin elokuvavarastoihin, Kodachromen värivalikoima oli rajoitetumpi. Tämä tarkoitti, että tiettyjä värejä ei voitu toistaa tarkasti.
Näihin haitoihin käsiteltiin vähitellen parannuksia elokuvan formulaatio- ja valmistusprosessissa. Kuitenkin jopa Kodachromen myöhemmät versiot säilyttivät joitain näistä ominaisuuksista.