Elisabetin aikakaudella teatterituotannot turvautuivat luonnonvalonlähteisiin:
* Päivänvalo: Näytelmiä esitettiin tyypillisesti päiväsaikaan hyödyntäen luonnon auringonvaloa. Tämä tarkoitti, että esitykset rajoittuivat päivänvaloon.
* Kynttilät ja taskulamput: Iltaesityksissä valaistiin kynttilöitä ja soihtuja. Tämä loi kuitenkin hämärän ja välkkyvän tunnelman, mikä vaati rohkean meikin ja pukujen käyttöä näkyvyyden lisäämiseksi.
Sähkövalon puutteella oli useita vaikutuksia Elisabetin teatteriin:
* Rajoitetut suoritusajat: Näytelmät rajoitettiin päiväsaikaan tai lyhyen ajan kynttilät ja taskulamput saattoivat tarjota valoa.
* Yksinkertainen lavastus: Rajallinen valo rajoitti lavastuksen monimutkaisuutta, koska monimutkaisia yksityiskohtia olisi vaikea nähdä.
* Vuoropuhelun ja toiminnan painottaminen: Erikoistehosteiden ja visuaalisen spektaakkelin puutteen vuoksi Elizabethan-näytelmät perustuivat vahvasti dialogiin ja fyysiseen näyttelemiseen tarinan kertomisessa.
* Yleisön vuorovaikutus: Näyttelijöiden ja yleisön läheisyys, usein kynttilänvalossa, loi intiimin ja vuorovaikutteisen ilmapiirin.
On tärkeää muistaa, että sähkö ei ollut tekijä Elisabetin teatterissa. Valaistustekniikan rajoitukset vaikuttivat näytelmien luonteeseen ja tyyliin sekä niiden tuotantoon.