Macbethin visio korostaa myös hänen pelkoaan kostosta ja vallan menetyksestä. Banquon haamu näyttää muistuttavan Macbethia hänen rikoksestaan ja varoittavan häntä seurauksista. Macbeth pelkää paljastumista ja kaiken, mitä hän on saavuttanut kunnianhimoillaan. Tämä pelko ajaa hänet syvemmälle väkivallan ja epätoivon kierteeseen, kun hän on yhä halukkaampi tekemään ilkeitä tekoja säilyttääkseen asemansa.
Macbethin kokema vainoharhaisuus näkyy hänen käsityksessään Banquon haamusta uhkana. Hän vakuuttuu, että banquon henki vainoaa häntä ja juonittelee häntä vastaan. Tämä vainoharhaisuus estää Macbethiä ajattelemasta rationaalisesti ja tekemästä järkeviä päätöksiä. Hänestä tulee eristäytynyt ja epäluuloinen kaikkia ympärillään olevia kohtaan, mikä heikentää entisestään hänen henkistä vakautta.
Näytelmän kautta Banquon haamusta näytelmäkirjailija välittää Macbethin mielentilan syyllisyyden pelon ja vainoharhaisuuden valtaamana. Aave toimii Macbethin psykologisen ahdistuksen ja moraalisen rappeutumisen symbolina, ennakoiden hänen lopullista tuhoa.