1. Kuolleisuus ja yhteinen kohtalo: Hamlet tunnustaa kuoleman universaalisuuden ja ymmärtää, että jopa ne, jotka olivat kerran mahtavia tai vaikutusvaltaisia, kuten Caesar tai Aleksanteri Suuri, ovat nyt pelkistetyt pääkalloiksi. Hän pohtii sitä tosiasiaa, että kuolema on kaikkien ihmisten yhteinen kohtalo riippumatta heidän asemastaan tai saavutuksistaan elämässä.
2. Tuntemattoman pelko: Hamlet kamppailee kuolemanjälkeistä elämää ympäröivän epävarmuuden ja pelon kanssa. Hän pohtii, onko parempi kestää elämän vaikeudet ja kärsimykset vai ottaa riski kohdata tuntematon kuoleman valtakunta. Hän pohtii mahdollisuutta ikuiseen uneen, joka on vapaa elävän maailman kivusta ja myllerryksestä, mutta myös mahdollisen kärsimyksen pelkoa tuonpuoleisessa elämässä.
3. Kysymys toiminnasta vs. toimettomuus: Hamletin kuoleman pohdiskelu saa hänet kyseenalaistamaan oman toimimattomuutensa ja epäröinnin kostaessaan setänsä Claudiukselle isänsä tappamisesta. Hän tajuaa, että kuoleman pelko ja sen jälkeinen voi lamauttaa häntä ryhtymästä päättäväisiin toimiin. Hamlet kamppailee koston moraalisten seurausten ja tekojensa mahdollisten seurausten kanssa.
4. Ihmisluonnon monimutkaisuus: Kuoleman mietiskelyissä Hamlet pohtii ihmisluonnon monimutkaisuutta. Hän asettaa vastakkain ihmisajattelun loiston ja jalouden fyysisen kehon haurauden ja haavoittuvuuden kanssa. Hamlet pohtii paradoksia, että hän kykenee suuriin älyllisiin ja emotionaalisiin kykyihin samalla kun hän on altis kuoleman väistämättömyydelle.
5. Elämän merkityksen löytäminen: Hamletin elämän ja kuoleman pohdiskelu saa hänet kyseenalaistamaan olemassaolon tarkoituksen ja tarkoituksen. Hän pyrkii ymmärtämään, miksi ihmiset kestävät kärsimystä ja vaikeuksia ja kamppailevat eksistentiaalisen etsinnän kanssa löytääkseen täyttymyksen ja arvon elämästä ennen kuoleman lopullista loppua.
Hamletin päätelmät pääkallojen ja kuoleman ajatuksen jälkeen sisältävät pohdintoja kuolevaisuudesta, tuonpuoleisen elämän tuntemattomuudesta, toiminnan ja toimimattomuuden dilemmasta, ihmisluonnon monimutkaisuudesta sekä elämän tarkoituksen ja tarkoituksen etsimisestä. Nämä syvälliset pohdiskelut korostavat Shakespearen näytelmän filosofista syvyyttä ja kutsuvat lukijoita pohtimaan omia eksistentiaalisia kysymyksiään.