Näytelmän alussa Maria on kuvattu arkaksi ja helposti vaikuttettavaksi ihmiseksi, joka on alttiina manipulaatiolle. Hän epäröi aluksi puhua noituussyytöksistä, mutta lopulta antaa periksi syyttäjien painostukselle ja alkaa nimetä nimiä, mukaan lukien John Proctor, yksi näytelmän päähenkilöistä.
Koettelemusten edetessä Mary tulee yhä epämukavammaksi tilanteesta ja alkaa kyseenalaistaa omia tekojaan. Lopulta hän päättää perua todistuksensa, mikä asettaa hänet vaaraan joutua syytteeseen noituudesta. Tästä riskistä huolimatta Mary on päättänyt tehdä oikein ja päättää kertoa totuuden, vaikka se merkitsisi oman henkensä vaarantamista.
Näytelmän viimeisissä kohtauksissa Mary joutuu oikeuden eteen noituudesta. Huolimatta John Proctorin ja muiden yrityksistä puolustaa häntä, hänet todetaan syylliseksi ja tuomitaan kuolemaan. Ennen kuin teloitus voidaan toteuttaa, hän kuitenkin onnistuu pakenemaan John Proctorin ja hänen vaimonsa Abigailin avulla.
Lopulta Mary Warren selviää Salemin noitaoikeudenkäynneistä ja voi lähteä Salemista pakenemaan teloituksen uhkaa ja kaupungin ahdistavaa ilmapiiriä. Hän toimii näytelmässä toivon ja lunastuksen symbolina, sillä hän pystyy voittamaan pelkonsa ja puolustamaan sitä, mikä on oikein, jopa suuren vaaran edessä.