1. Materiaalisen menestyksen idealisointi: Willyn pakkomielle aineellisen vaurauden ja menestyksen saavuttamisesta on juurtunut amerikkalaisen unelman kulttuuriseen ihanteeseen. Hän näkee aineellisen omaisuuden ja ammatillisen edistymisen ainoana ihmisen arvon mittarina. Tämä jatkuva pyrkimys saavuttamattomiin tavoitteisiin saa hänet tuntemaan itsensä riittämättömäksi ja pettyneeksi.
2. Väärä tärkeys: Willyn suurenmoinen näkemys menestyksestä luo paisuneen oman merkityksen tunteen. Hän uskoo olevansa poikkeuksellinen ja ansaitsee tunnustuksen, mutta hänen todelliset saavutuksensa jäävät kaukana hänen toiveistaan. Tämä ero johtaa syvään epäonnistumisen ja pettymyksen tunteeseen.
3. Kysytymättömyys hyväksyä todellisuutta: Willyn kyvyttömyys kohdata totuutta omista rajoituksistaan ja epäonnistumisistaan estää häntä tekemästä tarvittavia muutoksia elämäänsä. Hän tarttuu itsepintaisesti illuusioon mahdollisesta menestyksestään, vaikka käy yhä ilmeisemmäksi, ettei se koskaan toteudu.
4. Yhteyden katkaiseminen perheestä: Willyn pakkomielle amerikkalaista unelmaa kohtaan häiritsee häntä rakentamasta merkityksellisiä suhteita perheeseensä. Hän laiminlyö poikansa Biffin ja Happyn, eikä anna heille henkistä tukea ja ohjausta. Tämä katkaisu eristää ja demoralisoi Willyn entisestään.
5. Moraalinen kompromissi: Willyn epätoivoinen menestyshalu saa hänet tekemään moraalisesti kyseenalaisia valintoja. Hän harjoittaa hämäriä bisneskäytäntöjä ja pettää vaimoaan Lindaa. Nämä teot syövyttävät hänen itsekunnioituksensa ja vieraantuvat hänen ympärillään.
6. Harhut ja illuusiot: Willyn amerikkalaisen unelman tavoittelusta tulee niin kaikkea vievää, että hän alkaa menettää kosketuksen todellisuuteen. Hän kokee eläviä hallusinaatioita ja harhaluuloja, jotka hämärtävät totuuden ja fantasian välisiä rajoja ja eristävät hänet entisestään ympäröivästä maailmasta.
Viime kädessä Willyn horjumaton usko amerikkalaiseen unelmaan ja kyvyttömyys kohdata totuus johtavat hänet itsetuhoon. Hänen traaginen loppunsa toimii varoittavana tarinana vaaroista takertua liian tiukasti epärealistisiin ihanteisiin ja uhrata itsetuntonsa ulkoisen vahvistuksen tavoittelussa.