argumentit aaveesta ovat todellisia:
* Näytelmä kohtelee haamua todellisena kokonaisuutena. Muut hahmot näkevät ja ovat vuorovaikutuksessa haamun kanssa, ei vain Hamlet. Tämä lisää uskottavuutta sen olemassaoloon.
* Aavella on konkreettinen vaikutus tapahtumiin. Ghostin ilmoitukset kannustavat Hamletia toimintaan, mikä johtaa tapahtumaketjuun, joka johtaa lukuisiin kuolemaan.
* aave on erityinen tieto ja tarkoitus. Se paljastaa menneisyyden salaisuudet ja vaatii kostoa, mikä viittaa todelliseen haluun vaikuttaa nykyisyyteen.
Argumentit aavelle on Hamletin mielikuvituksen kuva:
* Hamletin henkinen tila on epävakaa. Hän on jo surullinen ja alttiina melankolialle. Haamu voisi olla osoitus hänen syyllisyydestään, vihastaan ja oikeudenmukaisuudesta.
* Näytelmä korostaa Hamletin näkökulman epäluotettavuutta. Hänen kuuluisa "olla tai ei ole" yksinään kyseenalaistaa itse todellisuuden luonne. Tämä voi viitata siihen, että aave on osa hänen sisäistä myllerrystä.
* aaveen tarkoitus näyttää palvelevan Hamletin omia toiveita. Ghostin vaatimukset osuvat täydellisesti Hamletin omien kostotunneiden kanssa.
Viime kädessä tulkinta on yksilön tehtävä.
* Realisti saattaa nähdä aave yliluonnollisena voimana.
* Psykologinen tulkinta saattaa nähdä haamun Hamletin sisäisen myllerryksen symbolina.
Shakespearen epäselvyys mahdollistaa molemmat tulkinnat, ja tämä avoimuus on keskeinen osa näytelmän kestävää vetovoimaa.