1. Personointi: Rubadiri antaa ihmisen kaltaisia ominaisuuksia luonnonvoimille ja elementeille. Esimerkiksi ukkosmyrsky on henkilöitetty "kauheaksi hirviöksi" ja sade "tuliluodeiksi".
2. Vertailut: Rubadiri vertaa vertauksia ukkonen "kaukaisiin aseisiin" ja salamaa "raivoiseen käärmeeseen".
3. Metaforat: Hän käyttää metaforia kuvaillakseen salamaa "vihaisten pilvien hampaiksi" ja sadetta "miljooniksi helmiksi".
4. Hyperboli: Rubadiri käyttää hyperbolia korostaakseen myrskyn voimakkuutta. Hän kuvailee esimerkiksi sadetta "vesivyöryksi" ja ukkonen "kolossaaliksi rummuksi taivaalla".
5. Aliteraatio: Konsonanttiäänien toistoa sanojen alussa käytetään rytmiseen tehostukseen. Esimerkiksi "kuurottava kaatosade" ja "vapina puut".
6. Onomatopoeia: Rubadiri käyttää sanoja, jotka jäljittelevät ääniä, kuten "puomi" ja "myrkytys", parantaakseen myrskyn aistikokemusta.
7. Rhyme: Samankaltaisten sanojen käyttöä rivien lopussa käytetään luomaan runoon musikaalisuuden ja rytmin tunnetta. Esimerkiksi "sade" ja "möly".
8. Symbolismi: Rubadiri käyttää symboleja välittääkseen syvempiä merkityksiä. Lähestyvä ukkosmyrsky voidaan nähdä lähestyvän konfliktin symbolina, kun taas raju myrsky voi symboloida ihmiselämän myllerrystä ja kaaosta.
9. Kuvat: Kautta runon Rubadiri käyttää eloisia kuvia luodakseen lukijalle aistinvaraisen kokemuksen, jolloin hän voi visualisoida ja tuntea Afrikan ukkosmyrskyn voimakkuuden.
10. Enjambment: Rubadiri käyttää enjambmentia, jossa lause tai lause siirtyy riviltä toiselle ilman taukoa, luomaan jatkuvuuden ja kiireellisyyden tunteen.