Antigonea ohjaa hänen vahva perheuskollisuuden tunne ja hänen uskonnolliset vakaumukset, jotka pakottavat hänet hautaamaan veljensä Polynikeksen huolimatta Kreonin sitä vastustavasta käskystä. Hän uskoo, että hänen velvollisuutensa veljensä sielua kohtaan on tärkeämpi kuin valtion lait. Kreon puolestaan edustaa valtion auktoriteettia ja järjestyksen ja vakauden ylläpitämisen tärkeyttä yhteiskunnassa. Hän uskoo, että hänen lakejaan on noudatettava ja että Antigonen toimet ovat uhka hänen auktoriteetilleen ja Theban yhtenäisyydelle.
Antigonen ja Kreonin välinen konflikti heijastelee myös näytelmän laajempaa teemaa, joka on yksilön omantunnon ja yhteiskunnan vaatimusten välinen jännite. Antigonen toimintaa ohjaa hänen henkilökohtainen moraalikoodinsa, kun taas Kreon keskittyy kaupungin suurempaan hyvään. Näytelmä herättää kysymyksiä siitä, missä määrin yksilöiden tulee noudattaa yhteiskunnan lakeja ja normeja, vaikka ne olisivat ristiriidassa omien uskomustensa ja arvojensa kanssa.
Loppujen lopuksi Antigonen ja Kreonin välinen konflikti on traaginen törmäys kahden hyvää tarkoittavan, mutta lopulta yhteensopimattoman näkökulman välillä. Vuorovaikutuksensa ja kohtaamiensa seurausten kautta kirjailija kutsuu meidät pohtimaan moraalisen päätöksenteon monimutkaisuutta ja haasteita, oikeudenmukaisuuden ja auktoriteetin luonnetta sekä kamppailua henkilökohtaisten arvojen ja yhteisen hyvän tasapainottamiseksi.