Ernesto Nabolli syntyi Milanossa vuonna 1957. Hän suoritti filosofian tutkinnon Milanon yliopistosta. Hän on työskennellyt useissa sanoma- ja aikakauslehdissä toimittajana, mukaan lukien La Repubblica ja Il Corriere della Sera. Hän on myös radio- ja tv-juontaja.
Nabolli on kirjoittanut useita romaaneja ja novelleja. Hänen ensimmäinen romaaninsa Il profumo del silenzio (1991) oli bestseller Italiassa ja voitti Premio Campiello -palkinnon. Hänen muita romaanejaan ovat La casa della felicità (1993), Il mare nel cuore (1995), La vita è un viaggio (1997) ja L'amore è una cosa stupida (1999).
Nabollin novelleja on julkaistu useissa antologioissa. Hän on myös kirjoittanut useita esseitä, mukaan lukien Il futuro della memoria (1998) ja La bellezza della vita (2000).
Nabolli on myös kääntäjä. Hän on kääntänyt useita englanninkielisiä romaaneja italiaksi, mukaan lukien F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsby ja J.D. Salingerin Rukiin sieppaaja.
Kirjallisen työnsä lisäksi Nabolli on myös muusikko. Hän soittaa kitaraa ja laulaa Nabolli e i Suoi Amici -nimisessä bändissä.
Hänet on palkittu kahdesti Italiassa panoksestaan kirjallisuuden parissa. Arvostettu Pirandello-palkinto myönnettiin hänelle vuonna 2001. Vuonna 2008 hän sai Stresa-palkinnon uransa saavutuksista.
Nabolli on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän asuu Milanossa.