1. Keksintö ja leviäminen :Sumerit keksivät nuolenpään Etelä-Mesopotamiassa (nykyinen Irak) noin 3500-3000 eaa. Sitä käytettiin alun perin taloudellisten ja hallinnollisten liiketoimien kirjaamiseen, mutta myöhemmin se laajennettiin kattamaan laajan valikoiman aiheita, mukaan lukien kirjallisuus, uskonnolliset tekstit, tieteelliset havainnot ja lakisäännökset. Nuolenkirjoituksen käyttö levisi muihin alueen sivilisaatioihin, mukaan lukien akkadilaiset, babylonialaiset ja assyrialaiset.
2. Kiilan muotoiset merkit :Termi "nuolenkirjoitus" tulee latinan sanoista "cuneus" (kiila) ja "forma" (muoto). Sille on ominaista sen erottuva kiilanmuotoinen merkintä, joka on tehty painamalla kynää savitablettien päälle. Tämä ainutlaatuinen kirjoitusmenetelmä mahdollisti tarkat ja kestävät kirjoitukset suhteellisen pehmeälle ja helposti saatavilla olevalle materiaalille.
3. Symboli-tavujärjestelmä :Nuolenpääkirja oli alun perin logografinen, ja jokainen merkki edusti kokonaista sanaa tai ideaa. Ajan myötä se kehittyi tavuksi, jossa merkit edustivat tavuja tai ääniä. Tämä teki kirjoittamisesta joustavampaa ja tehokkaampaa useiden käsitteiden ilmaisemisessa.
4. Vaikutus kirjallisuuteen :Nuolenkirjoitus mahdollisti joidenkin varhaisimpien kirjallisten teosten luomisen ja säilyttämisen. Merkittäviä esimerkkejä ovat Gilgamesh-eepos, jota pidetään yhtenä maailman vanhimmista eeppisista runoista, sekä hymnit, myytit, tarut ja lakisäännöt. Nämä teokset tarjoavat arvokkaita näkemyksiä muinaisen Mesopotamian uskonnollisista, kulttuurisista ja älyllisistä saavutuksista.
5. Kirjanpito ja hallinto :Nuolenkirjoilla oli ratkaiseva rooli muinaisten Mesopotamian yhteiskuntien hallinnossa ja organisoinnissa. Sitä käytettiin taloudellisten tapahtumien, kauppasopimusten, maanomistusrekisterien ja oikeudenkäyntien kirjaamiseen. Nuolenkirjaimen kestävyys ja pitkäikäisyys tekivät siitä ihanteellisen välineen historiallisen tiedon säilyttämiseen ja monimutkaisten yhteiskuntien tehokkaan toiminnan varmistamiseen.
6. Salaus :Oppineiden 1800-luvulla tekemä nuolenkirjoituksen tulkinta, erityisesti Henry Rawlinsonin teos, oli merkittävä läpimurto muinaisten sivilisaatioiden ymmärtämisessä. Se helpotti laajojen nuolenkirjoitustekstikokoelmien kääntämistä ja analysointia ja avasi uutta tietoa muinaisen Lähi-idän historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnallisista rakenteista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että nuolenkirjoitus kiilanmuotoisine merkeineen, symboli-tavujärjestelmänsä ja kirjallisuuteen ja arkistointiin vaikuttavinaan on suuri merkitys yhtenä varhaisimmista kirjoitusjärjestelmistä. Sen sumerilaisten keksintö loi perustan kirjoittamisen ja lukutaidon kehitykselle, mikä lopulta muovaili ihmissivilisaation kulkua.