Romantiikka (1800-luvun alku):
- Romantiikka oli juurtunut valistuksen painotuksen eli rationaalisuuden ja järjestyksen hylkäämiseen, se suosi tunteita, individualismia ja luonnon tutkimista.
- Maisemamaalaus: Romantiikan taiteessa esiintyi usein dramaattisia, kesymättömiä maisemia, jotka heijastivat ajatusta luonnosta voimakkaana, hillittömänä voimana.
- Kirjallisuus ja runous: Romanttiset kirjailijat ja runoilijat, kuten William Wordsworth, John Keats ja Lord Byron, juhlivat luonnon kauneutta, kyseenalaistivat sosiaalisia normeja ja ilmaisivat henkilökohtaisia tunteita.
Realismi (1800-luvun puoliväli):
- Realismi hylkäsi romantiikan idealisoidun näkemyksen sanasta. Se keskittyi kuvaamaan tarkasti nyky-yhteiskuntaa, usein sukeltaen elämän ankariin ja jopa epämiellyttäviin puoliin.
- Sosiaalinen kommentti: Realistimaalarit, kuten Gustave Courbet ja Jean-François Millet, käyttivät taidettaan kritisoidakseen sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä ja luokkajakoa.
Impressionismi (1800-luvun loppu):
- Impressionismi oli vallankumouksellinen lähestymistapa maalaamiseen syntyi Ranskassa. Impressionistiset taiteilijat pyrkivät vangitsemaan ohikiitäviä hetkiä ja valon ja värin tuntemuksia.
- Todellisuuden kokeminen: Impressionistiset maalaukset, kuten Claude Monet'n "Impression, Sunrise", korostivat subjektiivista todellisuuden käsitystä objektiivisten yksityiskohtien sijaan.
Symbolismi (1800-luvun loppu):
- Symbolismi käytti viittaavia kuvia, symboliikkaa ja allegoriaa välittääkseen monimutkaisia ideoita ja tunteita pintatason ulkopuolelle.
- Abstraktio: Symbolistinen taide oli usein abstraktia ja mystistä, joka kutsui katsojan tulkitsemaan teoksia syvemmällä tasolla.
Modernismi (1900-luvun alku):
- modernismi häiritsi perinteisiä muotoja ja tekniikoita taiteessa ja kirjallisuudessa. Sille oli ominaista kokeilu, pirstoutuminen ja perinteisten normien hylkääminen.
- Kubismi: Modernistit, kuten Pablo Picasso ja Georges Braque, kehittivät uusia tapoja kuvata esineitä ja hajottaa muodot geometrisiksi muodoiksi.
Tietoisuusvirta:** Modernistinen kirjallisuus heijasteli psykologista monimutkaisuutta ja käytti tekniikoita, kuten sisämonologiaa, esitelläkseen hahmojen sisäisiä ajatuksia.
Nämä liikkeet osoittavat taiteen, kulttuurin ja yhteiskunnan dynaamisen suhteen 1800-luvun Euroopassa. Jokainen liike toisti dramaattista muutosta elävien ihmisten huolenaiheita, kysymyksiä ja toiveita, mikä myötävaikutti Euroopan taiteellisen ja älyllisen historian rikkaaseen kuvakudosseen.