Elävien kuvien ja tunteita herättävän kielen avulla Bhatt vangitsee lähtemiseen liittyvät monimutkaiset tunteet. Runo alkaa puhujan puhuttelemalla suoraan lähtevään. Puhuja kuvailee, kuinka lähtevästä ihmisestä tulee "lintu", joka "lentää ulos pesästäni", korostaen menetyksen tunnetta ja jäljelle jäävää tyhjyyttä.
Runo kaivaa jännitystä halun vaalia ja säilyttää sitä, mitä on jäljellä, ja sen tunnustamisen välillä, että muutos on väistämätöntä. Puhuja kamppailee ajatuksen kanssa, että lähtevä "ei ole enää minun". Possessiivipronominin käyttö korostaa puhujan emotionaalista kiintymystä ja irtipäästämistä.
Bhatt korostaa hetkien ohimenevää luonnetta vertaamalla lähtevää henkilöä "pilveen", joka hajoaa ja "ei jätä jälkeä". Tämä vertailu korostaa elämän pysymättömyyttä ja oivallusta, että joistakin asioista ei voida pitää kiinni, vaikka kuinka haluaisimme toisin.
Puhuja pohtii myös lähdön vaikutusta jäljelle jääneeseen paikkaan tai tilaan. Rakkaan lähtö tai muistin menetys kuvataan metaforisesti "arpeiksi" maisemassa. Nämä arvet muistuttavat syvistä ja pysyvistä yhteyksistä, jotka muodostuvat muiden ja tiettyjen paikkojen kanssa.
Viimeisillä riveillä Bhatt tarjoaa hyväksynnän ja ymmärryksen tunteen. Puhuja myöntää, että "jotkut menevät pois palatakseen", mikä viittaa siihen, että lähdöt eivät välttämättä aina ole pysyviä ja että on toivoa jälleennäkemistä. Runo päättyy hienovaraiseen optimismiin jättäen lukijoille toivon välähdyksen lähdön katkeransuloisuuden keskellä.
Kaiken kaikkiaan "One Who Goes Away" kuvaa yleismaailmallista inhimillistä kokemusta menetyksestä, muutoksesta ja irti päästämisen katkeransuloisesta luonteesta. Sujata Bhattin koskettava mielikuvitus ja mieleenpainuva kieli vangitsevat lähdön monimutkaisuuden ja jättävät lukijoille syvän empatian tunteita kohtaan, jotka liittyvät lähtemiseen tai hyvästelemiseen.