" Hän ei olisi hiljainen, hän vain istuisi siellä ja tekisi rupikolinsa, kuten hän yritti kertoa meille jotain tärkeää. "
Tämä lainaus tuo esiin rupikonnaisen salaperäisen ja melkein järkyttävän läsnäolon, mikä lisää romaanin yleistä aavemaisen ilmapiirin.
Toadin "rupikonna melut" kuvataan olevan kuin viesti, mutta sellainen, joka on epäselvä ja järkyttävä. Tämä vastaa kirjan teemaa, jossa hahmot kamppailevat jatkuvasti mysteereissä ja yrittävät purkaa piilotettuja merkityksiä.