Runo on kirjoitettu sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka kuuntelee Orpheuksen musiikkia ja on ihastunut sen kauneuteen. Henkilö kuvailee, kuinka musiikki on niin voimakasta, että se saa hänet unohtamaan ongelmansa ja huolensa ja yksinkertaisesti nauttimaan hetkestä.
Runossa mainitaan myös, kuinka Orpheuksen musiikilla oli syvällinen vaikutus luontoon. Puut tanssivat, eläimet kokoontuivat hänen ympärilleen, ja jopa kivet itkivät kuullessaan hänen leikkivän.
Runo päättyy siihen, että henkilö pohtii musiikin voimaa ja kuinka se voi yhdistää ihmisiä ja luoda yhtenäisyyden tunnetta.
Runon tarkoitus on, että musiikilla on voima ylittää inhimilliset rajoitukset ja tuoda ihmiset yhteen. Se on universaali kieli, josta kaikki voivat nauttia taustastaan tai uskomuksistaan riippumatta.