Impulsiivisuus:Romeon impulsiivinen luonne saa hänet tekemään hätiköityjä päätöksiä ottamatta täysin huomioon seurauksia. Tämä näkyy hänen äkillisissä päätöksissään mennä naimisiin Julian kanssa ja mennä Capulet-juhliin, jotka molemmat myötävaikuttavat seuraaviin traagisiin tapahtumiin.
Ihottuma:Impulsiivisuuteensa läheisesti sidoksissa Romeo toimii usein harkitsematta asioita läpikotaisin. Hän esimerkiksi tappaa Tybaltin vihankohdassa, mikä käynnistää tapahtumaketjun, joka johtaa Romeon ja Julian traagiseen kuolemaan.
Väkivalta:Romeon taipumus väkivaltaan on myös merkittävässä roolissa näytelmän traagisessa päätöksessä. Hän osallistuu useisiin taisteluihin koko näytelmän ajan, mikä johtaa Mercution ja Tybaltin kuolemaan, mikä entisestään kärjistää Montaguejen ja Capulettien välistä konfliktia.
Emotionalismi:Romeon emotionaalinen luonne voittaa usein hänen järkensä ja saa hänet toimimaan irrationaalisesti. Tämä on erityisen ilmeistä hänen voimakkaassa surussaan Julietin näennäisen kuoleman jälkeen, mikä saa hänet riistämään henkensä.
Itsehillinnän puute:Romeon kamppailu itsehillinnän kanssa vaikuttaa hänen traagiseen kohtaloonsa. Hän ei usein pysty hallitsemaan tunteitaan ja tekojaan, mikä johtaa useisiin holtittomiin päätöksiin näytelmän aikana.
Naiivius:Romeon nuorekas naivismi tekee hänestä alttiita manipuloinnille ja petoksille. Hän uskoo koko sydämestään rakkauden voimaan eikä tunnista tekojensa mahdollisia seurauksia, jotka lopulta johtavat tragediaan.
Näillä Romeon hahmon ei-toivotuilla ominaisuuksilla on merkittävä rooli näytelmän traagisissa tapahtumissa, ja ne korostavat ihmisluonnon monimutkaisuutta ja puutteita.