- Tänä aikana ammattiliitot ja lakot kohtasivat merkittäviä oikeudellisia esteitä. Työnantajat saivat usein tuomioistuimen kieltomääräyksiä lakkojen estämiseksi vedoten mahdollisiin haitoihin heidän yrityksilleen tai yleiselle hyvinvoinnille. Nämä kiellot kielsivät työntekijöitä järjestäytymästä, piketoimasta tai lakkomasta, mikä rajoitti vakavasti heidän kykyään harjoittaa kollektiivista toimintaa.
2. Yrityksen taktiikka
- Työnantajat käyttivät yleisesti erilaisia taktiikoita lakkojen heikentämiseen ja ammattiliittojen heikentämiseen. Näihin taktiikoihin kuului:
- Mustalle listalle: Työnantajat pitivät luetteloita ammattiliiton jäsenistä tai lakon osanottajista ja jakoivat ne muiden yritysten kanssa, mikä käytännössä esti heitä tulevasta työsuhteesta.
- Keltaisen koiran sopimukset: Työntekijät pakotettiin allekirjoittamaan sopimuksia, joissa he lupasivat olla liittymättä ammattiliittoihin tai osallistumatta lakkoon työsuhteen ehdoksi.
- Lukitus: Työnantajat lopettivat toimintansa väliaikaisesti painostaakseen työntekijöitä hyväksymään epäedulliset ehdot tai luopumaan lakosta.
- Siirtotyöntekijöiden palkkaaminen (rupi): Yritykset toivat ammattiliittoon kuulumattomia työntekijöitä lakkotyöntekijöiden tilalle, mikä rikkoi lakon yhtenäisyyden ja tehokkuuden.
3. Liittojen rajoitettu organisaatiovoima
- Ammattiliitot olivat vielä muodostumisvaiheessa, ja niiltä puuttui laaja jäsenmäärä ja tarvittavat resurssit pitkittyneiden lakkojen tehokkaaseen ylläpitämiseen. Monet teollisuudenalat pysyivät järjestäytymättöminä, mikä vaikeutti työntekijöiden muodostaa yhtenäinen rintama voimakkaita työnantajia vastaan.
4. Liittovaltion työsuojelun puuttuminen
- Tänä aikana ei ollut kattavaa liittovaltion lainsäädäntöä työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksista. Vuoden 1890 Sherman Antitrust Actia käytettiin joskus ammattiliittoja vastaan, koska lakkoja pidettiin kaupan rajoituksena. Kesti useita vuosikymmeniä, ennen kuin kongressi hyväksyi lait, kuten Clayton Act ja National Labor Relations Act, suojellakseen työntekijöiden oikeuksia ja tasatakseen ammatillisten ammattiliittojen toimintaedellytyksiä.
5. Julkinen käsitys
- Yleinen mielipide suosi usein työnantajia ja piti lakkoja talouskasvua ja yhteiskunnallista vakautta häiritsevänä. Sanomalehdissä ja tiedotusvälineissä ammattiliitot ja lakot kuvattiin usein kielteisessä valossa, mikä vaikutti julkisuuteen ja vaikeutti työntekijöiden mahdollisuuksia saada julkista tukea.
6. Lakon rikkominen ja väkivalta
- Työnantajat palkkasivat joskus ammattimaisia lakonmurtajia tai käyttivät lainvalvontaviranomaisia lakkojen tukahduttamiseen. Nämä lakonkatkaisijat harjoittivat usein väkivaltaa ja pelottelua lakkotyöläisiä kohtaan, mikä esti heitä jatkamasta toimiaan.