1. Bambara-vastarinta (1818-1861): Mansa Segun ja Babemban kaltaisten johtajien johdolla bambaralaiset taistelivat Ranskan yrityksiä vastaan hallita Senegal-joen aluetta. He osallistuivat sissisotaan ja ankariin taisteluihin Ranskan joukkoja vastaan.
2. El Hadj Umar Tallin jihad: 1800-luvun puolivälissä islamilainen johtaja El Hadj Umar Tall käynnisti jihadin Ranskan kolonisaatiota vastaan Länsi-Afrikassa. Hän perusti suuren Toucouleur-imperiumin ja taisteli Ranskan joukkoja vastaan, erityisesti sellaisilla alueilla kuin Senegal ja nykyinen Mali.
3. Isandlwanan taistelu (1879): Anglo-zulujen sodan aikana kuningas Cetshwayon johtama zulujen kansakunta aiheutti vakavan tappion brittijoukoille Isandlwanan taistelussa. Vaikka tämä taistelu ei suoraan liittynyt Ranskan kolonisaatioon, se osoitti afrikkalaisten vastustusta eurooppalaista imperialismia vastaan Etelä-Afrikassa.
4. Samori Turen vastarinta: Samori Ture oli Wassouloun valtakunnan voimakas hallitsija Länsi-Afrikassa. Hän vastusti kiivaasti ranskalaista ekspansionismia ja johti menestyksekkäitä kampanjoita ranskalaisia joukkoja vastaan. Hänen vastarintansa kesti useita vuosikymmeniä, kunnes ranskalaiset vangitsivat hänet vuonna 1898.
5. Abushiri ibn Salim al-Harthin kapina: Nykyisessä Tansaniassa Abushiri ibn Salim al-Harthi johti laajamittaista kapinaa Saksan kolonisaatiota vastaan, jolla oli läheiset siteet Ranskan siirtomaatoimintaan alueella. Kapina alkoi vuonna 1888 ja kesti useita vuosia, jolloin Abushirin joukot saivat hallintaansa useita rannikkoalueita.
Nämä esimerkit osoittavat, että vaikka ranskalaiset kohtasivat eri afrikkalaisten ryhmien voimakasta vastustusta, he onnistuivat lopulta saamaan siirtomaavallan suureen osaan Afrikasta. Vastarintaliikkeet osoittivat kuitenkin afrikkalaisten yhteiskuntien joustavuutta ja päättäväisyyttä puolustaa itsenäisyyttään ja suvereniteettiaan eurooppalaista kolonisaatiota vastaan.