Kriitikot ylistävät erityisesti "Myrskyä" sen rikkaasta ja monimutkaisesta hahmokehityksestä. Päähenkilö Prospero, velho, joka manipuloi tapahtumia syrjäisellä saarella, on moniulotteinen hahmo, jonka kostonhimoa ja oikeudenmukaisuuden halua hillitsee hänen kykynsä antaa myötätuntoa ja anteeksiantoa. Myös muut hahmot, kuten Miranda, Caliban ja Ariel, käyvät läpi perusteellisia muutoksia koko näytelmän ajan.
Temaattinen syvyys on toinen "Myrskyn" kuuluisa puoli. Teemoja, kuten valtadynamiikka, kolonialismi, luonnon ja ihmiskunnan suhde sekä illuusio versus todellisuus, tutkitaan allegoristen ja symbolisten elementtien kautta. Näytelmän maaginen ympäristö ja yliluonnolliset elementit lisäävät sen symbolista resonanssia ja vaikuttavat sen kestävään vetovoimaan.
Lisäksi "Myrskyä" ihaillaan laajalti runollisen kielensä ja monimutkaisen sanaleikin vuoksi. Shakespearen tyhjän säkeen hallinta ja hänen kykynsä luoda mieleenpainuvia ja mieleenpainuvia kuvia lisäävät näytelmän emotionaalista vaikutusta. Prosperon esittämää näytelmän epilogia pidetään usein yhtenä Shakespearen kirjallisuuden liikuttavimmista ja syvällisimmistä puheista.
Kaiken kaikkiaan "Myrskyä" ylistetään yhdeksi Shakespearen kypsimmistä ja vivahteikkaisimmista teoksista, jossa yhdistyvät vakuuttava juoni, elävä karakterisointi, syvälliset teemat ja hieno kieli. Sitä pidetään osoituksena Shakespearen neroudesta, ja sitä tutkitaan, esitetään ja juhlitaan edelleen ympäri maailmaa yhtenä hänen suurimmista saavutuksistaan.