1. Metronaisuus: Shakespearen ura näytelmäkirjailijana lähti nousuun kuningatar Elisabet I:n aikana, joka oli suuri taiteen suojelija. Hän ja hänen hovi olivat innokkaita teatterinkävijöitä, ja Shakespearen näytelmiä esitettiin usein kuninkaallisessa hovissa. Tämä asiakassuhde antoi Shakespearelle vakaan tulonlähteen ja antoi hänelle mahdollisuuden keskittyä kirjoittamiseensa.
2. Yhteistyö: Elisabetin aikana oli tavallista, että näytelmäkirjailijat tekivät yhteistyötä näytelmien kirjoittamisessa. Shakespeare teki yhteistyötä muiden näytelmäkirjailijoiden, kuten Thomas Dekkerin ja Thomas Middletonin, kanssa useissa näytelmissään. Tämä yhteistyö antoi hänelle mahdollisuuden jakaa ideoita ja saada palautetta työstään, mikä on saattanut vaikuttaa hänen tuottavuuteensa.
3. Teatterin suosio: Teatterista tuli yhä suositumpi Elisabet-aikana, ja Lontoossa asui kukoistava teatterielämä. Shakespearen näytelmät olivat suosittuja yleisön keskuudessa, ja hän pystyi rakentamaan menestyksekkään uran näytelmäkirjailijana. Hänen näytelmiensä menestys antoi hänelle mahdollisuuden jatkaa uusien teosten kirjoittamista ja tuotantoa.
4. Henkilökohtainen motivaatio: Shakespeare oli omistautunut ja intohimoinen kirjailija, ja hänellä oli vahva halu luoda mahtavia taideteoksia. Hänen henkilökohtainen motivaationsa ja sitoutumisensa ammattiinsa ovat saattaneet vaikuttaa hänen korkeaan tuottavuustasoonsa.