Yksi tärkeimmistä kielellisistä eroista Cervantesin ja Shakespearen välillä on metaforan ja vertauksen käyttö. Cervantes oli metaforan käytön mestari, ja hän käytti sitä usein rikkaiden ja elävien kuvien luomiseen. Esimerkiksi romaanissaan "Don Quijote" hän vertaa päähenkilöä "tuulimyllyyn" ja "jättiläiseen", ja hän käyttää näitä metaforia tutkiakseen hahmon loistoharhoja. Shakespeare sen sijaan käytti metaforaa säästeliäämmin, ja hänellä oli tapana käyttää sitä retoriseen vaikutukseen. Esimerkiksi näytelmässään "Hamlet" hän vertaa päähenkilön isän haamua "myyräksi", ja hän käyttää tätä metaforaa luodakseen ennakko- ja tuomion tunteen.
Toinen tärkeä kielellinen ero Cervantesin ja Shakespearen välillä on huumorin käyttö. Cervantes oli lahjakas humoristi, ja hän käytti usein huumoria alentaakseen hahmojensa teeskentelyä ja tutkiakseen ihmisluonnon ristiriitoja. Esimerkiksi "Don Quijotessa" hän käyttää Sancho Panzan hahmoa koomisen helpotuksen tarjoamiseen, ja hän käyttää Sanchon maanläheistä huumoria kommentoidakseen päähenkilön idealismia. Shakespeare puolestaan oli vakavampi kirjailija, ja hän käytti harvoin huumoria sen itsensä vuoksi. Hän kuitenkin käytti huumoria luodakseen jännitteitä ja lievittääkseen dramaattisten kohtaustensa voimakkuutta. Esimerkiksi "Hamletissa" hän käyttää haudankaivajan luonnetta koomisen helpotuksen tarjoamiseen, ja hän käyttää haudankaivajan vitsejä kommentoidakseen näytelmän kuoleman ja rappeutumisen teemoja.
Lopuksi on tärkeää huomata, että sekä Cervantes että Shakespeare vaikuttivat klassisesta perinteestä. Cervantes tunsi Homeroksen, Vergiliusin ja Ovidiuksen teokset, ja hän käytti kirjoituksessaan usein klassisia viittauksia ja viittauksia. Shakespeare puolestaan tunsi Sophoklen, Euripideksen ja Senecan teokset, ja hän käytti näytelmissään usein klassisia teemoja ja tarinoita. Molemmat osasivat kuitenkin käyttää klassista perinnettä omalla tavallaan ja molemmat loivat omaperäisiä ja innovatiivisia teoksia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Cervantes ja Shakespeare olivat kaksi varhaismodernin ajan tärkeimmistä kirjailijoista, ja heidän kielensä valinnalla oli syvällinen vaikutus kirjallisuuden kehitykseen. He molemmat käyttivät kielensä resursseja luodakseen mahtavia ja kauniita teoksia, ja heidän teoksillaan on ollut pysyvä vaikutus maailmankirjallisuuteen.