Mistä William Shakespearen Sonnetti 29 on kyse?

Sonetissa 29 Shakespeare tutkii ajan ja rakkauden voimaa. Hän aloittaa personoimalla ajan kaikkivoipaksi voimaksi, joka tuhoaa kaiken tiellään. Hän kuitenkin väittää, että rakkaus on aikaa vahvempi ja voi uhmata sen tuhoavaa voimaa. Shakespeare käyttää luonnonkuvia tukemaan väitteensä ja vertaa rakkauden kestävää kauneutta vuodenaikojen vaihteluun ja ihmissydämen joustavuutta ajan kulumiseen.

Tässä tiivistelmä sonetista:

- Runoilija aloittaa valittamalla ajan voimaa, joka tuhoaa kaiken ja muuttaa kaiken.

- Sitten hän vertaa ajan voimaa luonnonkatastrofeihin, kuten maanjäristyksiin ja tulviin.

- Runoilija sanoo, että aika jopa tuhoaa "monumentaalit messingit" ja "vahvat tornit", jotka ovat voiman ja kestävyyden symboleja.

- Sitten hän esittelee ajatuksen, että rakkaus on aikaa vahvempi ja voi uhmata sen tuhoavaa voimaa.

- Runoilija sanoo, että rakkaus on kuin aurinko, joka paistaa pilvien läpi ja tuo lämpöä ja valoa.

- Hän vertaa rakkautta ruusuun, joka kukkii myös keskellä talvea.

- Runoilija päättää lopuksi, että rakkaus on ainoa asia, joka voi todella voittaa ajan ja kuoleman.

Kaiken kaikkiaan Sonnetti 29 on meditaatio ajan ja rakkauden voimasta. Shakespeare väittää, että rakkaus on ainoa aikaa vahvempi asia ja että se voi uhmata tuhovoimaansa.