Vaikka monet Elisabetin näytelmäkirjailijat loivat perushahmoja, kuten konna, sankari ja klovni, Shakespearen hahmot ovat usein monimutkaisia ja monitahoisia. Heillä on sekä vahvuuksia että heikkouksia, ja heidän motiivinsa eivät usein ole yksiselitteisiä. Tämä tekee heistä mielenkiintoisempia ja samantapaisempia kuin muiden näytelmäkirjailijoiden hahmot.
Esimerkiksi Shakespearen Hamlet-hahmo on monimutkainen ja traaginen hahmo. Hän on älykäs ja kaunopuheinen, mutta myös päättämätön ja taipuvainen melankoliaan. Häntä repii velvollisuutensa kostaa isänsä kuolema ja rakkautensa Opheliaan. Hamlet on monimutkainen hahmo, jota ei voida helposti luokitella hyväksi tai pahaksi.
Toinen esimerkki Shakespearen monimutkaisista hahmoista on Lady Macbeth. Hän on kunnianhimoinen ja häikäilemätön, mutta myös rakastava ja omistautunut miehelleen. Häntä ohjaa hänen vallanhalunsa, mutta hän kokee myös syyllisyyttä ja katumusta rikoksistaan. Lady Macbeth on monimutkainen ja kiehtova hahmo, joka on sekä paha että sympaattinen.
Shakespearen monimutkaiset hahmot ovat yksi syy siihen, miksi hänen näytelmänsä ovat pysyneet suosittuina vuosisatojen ajan. Ne kiehtovat ja houkuttelevat yleisöä edelleen, koska ne ovat niin todellisia ja suhteellisia.