Harmoninen säätiö :
Tonaliteetti määritti harmonisen kehyksen, jossa barokkisäveltäjät työskentelivät. Tonic (avainsana) toimi keskeisenä vertailukohtana, joka tarjosi vakautta ja resoluutiota musiikin etenemiselle. Jokainen kappaleessa käytetty sointu liittyi toniciin, creando una sensación de cohesión y estructura armónica.
Padiot ja resoluutio :
Selkeän tonaalisuuden luominen mahdollisti kadenssien, päättäväisyyden tai sulkeutumisen tunteen luovien musiikillisten lauseiden käytön. Kadenssit olivat välttämättömiä sävellyksen osien rajaamisessa ja odotuksen ja tyytyväisyyden hetkien luomisessa kuuntelijalle.
Kiinnityksiä ja ilmaisua :
Barokin aikakauden säveltäjät pyrkivät herättämään tiettyjä tunteita ja luomaan musiikillisia kertomuksia teoksillaan. Tärkeimmät sävyt yhdistettiin usein positiivisiin, juhlallisiin tai kohottaviin tunteisiin, kun taas pienet sävyt välittivät surun, pohdiskelun tai melankolian tunnetta. Selkeän tonaalisuuden luominen auttoi säveltäjiä viestimään näistä "vaikutuksista" tai tunteista tehokkaasti yleisölle.
Vaikutus lomakkeeseen :
Tonaalisuuden käsite vaikutti barokin musiikillisiin muotoihin, mukaan lukien binääri- ja kolmimuotoiset muodot. Jokainen sävellyksen osa tai osa perustui vakiintuneeseen tonaalisuuteen, mikä loi tasapainoisen ja yhtenäisen rakenteen.
Suhde Counterpointiin :
Barokkkimusiikki sisälsi usein monimutkaisia kontrapunkteja, joissa itsenäiset melodiset linjat kudottu yhteen. Selkeän tonaalisuuden luominen oli yhdistävä elementti, joka mahdollisti näiden linjojen harmonisen suhteen ja myötävaikutti musiikin yleiseen yhtenäisyyteen.
Kromatismi ja koristelu :
Selkeän tonaalisuuden vakiinnuttaminen mahdollisti myös kromatismin (sävelelle vieraiden sävelten) ja ornamentoinnin harkitun käytön. Nämä koristeet toivat jännitystä ja lisäsivät ilmaisuvoimaista syvyyttä, mutta ankkuroivat aina vakiintuneen tonaalisuuden puitteissa.
Siirtymäkaudet :
Siirtymävaiheessa renessanssista barokkiin ja myöhemmin barokin aikakauteen klassiseen aikaan tonaliteettikäsitys kehittyi ja jalostui yhä enemmän. Selkeän duurin tai mollin tonaalisuuden luominen ei ollut vain barokkimusiikkityylin perusta, vaan myös tasoitti tietä myöhempien kausien tonaalisen musiikin edistymiselle.
Kaiken kaikkiaan selkeä duuri tai molli tonaliteetti barokkimusiikkiin oli olennaista sävellysten organisoinnissa ja jäsentelyssä, tunneilmaisun välittämisessä ja harmonisten tutkimusten puitteiden tarjoamisessa. Sillä oli ratkaiseva rooli barokkimusiikin luonteenomaisen soundin, koherenssin ja emotionaalisen vaikutuksen määrittämisessä.