Sanoitukset kuvaavat kolonisaattoreiden saapumista Amerikkaan, heidän kohtaamistaan alkuperäiskansojen kanssa sekä sitä seuranneesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Laulaja pahoittelee tapahtunutta tuhoa ja myöntää, että kolonisaattorit ovat "jättäneet katkeran maun" alkuperäiskansojen suuhun.
Laulu pohtii myös kolonisaation vaikutusta kolonisaattoreihin itseensä. Laulaja puhuu "tyhjyydestä" ja "pimeydestä", joita hän tuntee osallistuessaan kolonisaatioprosessiin. Hän ymmärtää, että hänestä on tullut osa väkivallan ja tuhon kierrettä, ja ilmaisee halunsa irtautua tästä kierteestä.
Loppujen lopuksi laulu on kutsu sovintoon ja parantumiseen kolonisaattoreiden ja kolonisoitujen välillä. Laulaja tunnustaa, että kolonisaattoreiden on otettava vastuu teoistaan ja työskennellä oikeudenmukaisemman ja oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi.