Seigneurit olivat yleensä varakkaita maanomistajia, jotka suostuivat asettamaan tietyn joukon siirtolaisia siirtokuntiaan ja tarjoamaan heille maata ja suojaa vastineeksi työstä ja maksuista. Vastineeksi uskollisuudestaan seigneursille myönnettiin laajat oikeudet ja etuoikeudet, kuten oikeus kerätä veroja, hallinnoida oikeutta sekä toimia myllyillä ja muilla teollisuudenaloilla.
Seigneurial-järjestelmällä oli ratkaiseva rooli Uuden Ranskan ja Louisianan asutuksen ja kehityksen järjestämisessä. Se ei ainoastaan edistänyt näiden alueiden kolonisaatiota, vaan myös muokkasi niiden taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia rakenteita. Seigneuriesista tuli paikallisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän keskuksia, ja seigneur toimi usein yhteisön johtohahmona.
Seigneurial-järjestelmällä oli myös merkittäviä vaikutuksia Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin. Eurooppalaisten uudisasukkaiden saapuminen häiritsi intiaanien perinteisiä maankäyttömalleja ja toimeentulokäytäntöjä, mikä johti konflikteihin ja jännitteisiin näiden kahden ryhmän välillä.
Seigneuries oli tärkeä rooli Uuden Ranskan ja Louisianan asutusmallien, sosiaalisten rakenteiden ja talouksien muovaamisessa jättäen näille alueille pysyvän perinnön. Brittien Kanadan valloituksen 1700-luvulla ja Yhdysvaltojen hallinnon muutosten myötä seigneurial-järjestelmä kuitenkin väheni vähitellen ja lopulta päättyi.