1. Eurooppalaisten osaamisjärjestelmien pakottaminen:
* Alkuperäisen tiedon korvaaminen: Siirtomaavallat tukahduttivat ja lannistaivat aktiivisesti alkuperäiskansojen tietojärjestelmiä pitäen niitä "primitiivisinä" ja "takpaneina". Tämä sisälsi perinteisen lääketieteen, tähtitieteen ja yhteiskunnalliset rakenteet.
* Länsimaisen koulutuksen esittely: He ottivat käyttöön länsimaisen koulutusjärjestelmän, joka keskittyi englannin kieleen, kirjallisuuteen, historiaan ja tieteeseen. Tämä syrjäytti eurooppalaiset näkökulmat ja syrjäytti paikalliset kertomukset.
* Instituutioiden luominen: Siirtomaavallan hallitsijat perustivat yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja museoita, joiden tarkoituksena oli tuottaa tietoa, joka palveli heidän etujaan. Nämä laitokset asettivat usein etusijalle siirtomaahistorian, kielen ja kulttuurin tutkimuksen.
2. Tieteellinen tutkimus ja hyödyntäminen:
* "Tieteellinen" perustelu kolonialismille: Siirtomaavallat käyttivät tieteellistä tutkimusta legitimoidakseen hallintonsa ja perustellakseen resurssien riistoaan. Tähän sisältyi kasviston ja eläimistön tutkiminen taloudellisen hyödyn saamiseksi, maan kartoitus hallinnollisia tarkoituksia varten ja antropologinen tutkimus paikallisten väestöjen ymmärtämiseksi.
* Resurssien hyödyntäminen: Luonnonvarojen, kuten mineraalien, metsien ja maatalouden, tieteellinen tutkimus johti suoraan niiden hyödyntämiseen, mikä hyödytti kolonisoijia samalla kun alkuperäisväestön tarpeet laiminlyötiin.
* Lääketieteellinen tutkimus: Lääketieteellinen tutkimus tehtiin usein keskittyen "trooppisiin sairauksiin", jättäen huomiotta väestön laajemmat terveystarpeet.
3. Nationalistisen stipendin nousu:
* Vastakolonialistiset kertomukset: Länsimaisen koulutuksen käyttöönotto vauhditti myös vastakolonialistista älyllisliikettä. Intialaiset tutkijat, kirjailijat ja ajattelijat alkoivat analysoida kriittisesti siirtomaakertomuksia ja vaatia takaisin omaa historiaansa ja perintöään.
* Keskity alkuperäiskansojen tietoon: Kiinnostus alkuperäiskansojen tietojärjestelmien, kielten ja kulttuuristen käytäntöjen tutkimiseen ja dokumentointiin heräsi uudelleen.
* Nationalistinen historiografia: Nationalistiset historioitsijat pyrkivät kirjoittamaan Intian historian uudelleen korostaen sen rikasta menneisyyttä ja haastavia siirtomaakertomuksia.
4. Siirtomaa-ajan tiedontuotannon perintö:
* Epätasainen tehodynamiikka: Siirtomaatietojärjestelmä loi epätasapainon tiedon tuottamiseen ja levittämiseen, etuoikeutettua eurooppalaisia näkökulmia ja marginalisoi paikallista tietämystä.
* Jatkuva vaikutus: Siirtomaalaisen tiedontuotannon perintö vaikuttaa myös itsenäistymisen jälkeen edelleen akateemisiin instituutioihin, tutkimuksen painopisteisiin ja yhteiskunnallisiin näkökulmiin.
* Dekolonisoinnin tarve: Tietoisuus kasvaa tietoisuuden tarpeesta dekolonisoida tiedon tuotanto Intiassa ja saada takaisin sen monipuoliset älylliset perinteet.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kolonialismi vaikutti syvästi tiedon tuotantoon Intiassa, pakotti omia järjestelmiään, hyödynsi resursseja ja tukahdutti paikallista tietoa. Vaikka se johti kansallismielisen oppimisen nousuun ja uuteen arvostukseen alkuperäiskansojen tietämystä kohtaan, siirtomaa-ajan tiedontuotannon perintö asettaa edelleen haasteita pyrittäessä kohti todella kattavaa ja oikeudenmukaista älyllistä maisemaa.